Olin jossain vaiheessa aika ylpeä itsestäni kun menin ravia ja jopa pätkän laukkaa ilman jalustimia. Tunsin yhden kerran lähes ylivoimaisuutta muita kohtaan kun menin ravia löysillä ohjilla ja ohjaus onnistui istunnalla (tai niin heppa antoi minun kuvitella). Kun onnistuin saamaan aikaiseksi jotain, joka etäisesti muistutti pohkeenväistöä, niin olin valmis lähtemään kouluratsastuksen SM-tasolle ihan millä tahansa ohjelmalla.
Sitten katsoin tämän aataminaikuisen ratsastuskouluvideon, ja tuli hiukan sellainen olo, että jonkun verran on vielä matkaa taitettavana ennen kuin uskaltaa mainita ratsastuksen oman nimen yhteydessä.
http://www.youtube.com/watch?v=H5Mw-qId_b8
