Minulla on hevosten ravitsemuksessa yksi huomattavan ajatuksia ja ymmärrystä vaivaava asia. Kaura ja sen vaikutus hevosen korvien väliin. Toki on montakin asiaa, jota en tiedä ravitsemuksessa, mutta ne ovat nippelitekniikkaa. Täytyy vain kaivaa nippelit esille, kuten vaikkapa mineraalilisien aito tarve ja annostus. Arjen ruokinnasta tiedän vielä vähemmän, mutta siinä pätee yksi universaali totuus: ruoka ei voi tehdä mitään sellaista, joka ei ole selitettävissä sen koostumuksella. Analyyseissä on kaikki.
Olen ihmetellyt kauran vaikutusta blogissa ennenkin. Siinä lähestymistapa oli enemmänkin ajatuksista päättelevä. Mutta nyt on tulossa ensimmäinen iso hevonen, ja pähkäily ei enää riitä. No, toinen – mutta Hessun kanssa ei ehditty miettimään väkirehuja. Nyt se sen sijaan tulee ajankohtaiseksi, sillä viisaampien mukaan 182 senttinen rotevampi lämpöinen ei pysy kuosissaan pelkällä heinällä. Ehkä.
Kaura on mietinnässä siksi, että se on väkirehumaailmassa kohtuullisen edullinen. Muita syitä ei ole, ainakaan vielä. Minulla ei ole idealistisia harhakuvia käsityksiä aiheesta luonnollisempi ruoka kontra teollinen. Ihan jo siksi, että meillä ei yksikään kavioeläin vaeltele kilometritolkulla ruokansa perässä, puumat eivät kiusaa ja oletettava elinikä on – toivottavasti – yli 10 vuotta.
Kaura ei siis ole vaihtoehtona minkään muun kuin hinnan takia. Energiabuustia tai proteiinilisää saa tarjottua tehokkaamminkin. Mutta mitä hyötyä on edullisuudesta tai edes luonnollisuudesta, jos hevonen ei pysy käsissä ruuan takia?
Suurin henkinen ongelmani kauran sanottujen vaikutusten suhteen on se, että moinen edellyttäisi hevosen käyttävän energiaa, kaloreita, aivan toisella tavalla kuin mikään muu nisäkäs. Hevosen pääasiallinen energiansaanti tapahtuu hiilihydraateilla, tärkkelyksellä ja yksinkertaisemmilla sokereilla, eikä tärkkelystäkään sellaisenaan suoliston läpi siirretä mm. maksan käsittelyyn, vaan se pilkotaan entsymaattisesti amylaasin avulla yksinkertaisemmiksi sokereiksi. Toki bakteeritoiminta vaikuttaa hivenen energiansaantiin mm. valmistamalla haihtuvia rasvahappoja, mutta ne eivät ole merkitykselliä energian saannille. Ruuan rasvoista saadaan toki myös polttokelpoisia jouleja, mutta silti pääpaino on sokerissa.
Kun kauran tärkkelys pilkotaan sokereiksi, niin ne ovat aivan täysin samoja kuin minkä tahansa kasvin sisältämän tärkkelyksen sokerit. Joten jos syyksi mietitään nimenomaan energiaa, niin hevosen pitäisi innostua, käydä kierroksilla ja kulkea kahdella jalalla aina, kun se saa sokeria riittävästi. Mutta kun ei, vain kauran takia. En ymmärrä.
Koska en ymmärrä, niin yritetään selvittää. Syy täytyy löytyä ravintoarvoanalyyseistä, koska en suostu uskomaan kauran aurasäteilyihin tai chakran muutoksiin. En ole uskovaista sorttia. Joten google auki ja etsimään… Kauran vaikutuksista psyykeeseen ja käyttäytymiseen löytyi tasan tarkkaan yksi ainoa tutkimus. eikä sekään tutkinut kauraa. Siinä tutkittiin tärkkelystä ja se, että moinen on siirretty kauraan, on valikoivaa havainnointia. Aivan samalla tavalla sen voisi siirtää ohraan, riisiin, maissiin, vehnään, perunaan tai porkkanaan. Kauran suhteen muut osumat käsittelivät joko sen ravintoarvoja tai uskomuksia kuumentavasta vaikutuksesta sekä kumoavia väitteitä.
Ainoa löytämäni tutkimus kokeili mitä tapahtuu, kun hevosille annetaan 2×28 päivää joko korkeaa tärkkelystä tai korkeaa kuitua (Bulmer ym. 2015[ref] Louise Bulmer, Sebastian McBride, Katie Williams, Jo-Anne Murray. The effects of a high-starch or high-fibre diet on equine reactivity and handling behaviour. Applied Animal Behaviour Science , Volume 165 , 95 – 102 2015.[/ref]). Reaktioita testattiin syömisen ja kovan äkillisen äänen kautta ja arvioitiin sykkeen ja silmämääräisen pistetyksen kautta, myös käsittelyssä. Tutkimus on maksumuurin takana, joten aidosti hyödylliset tiedot eivät olleet saatavlla.
Tutkimuksen abstraktissa ei mainittu edes hevosten määrää, puhumattakaan mitä korkea tärkkelys tarkoitti. Nuokin tiedot saa, kun maksaa 31,50 jenkkitaalaa. Maailmassa ei ole kalliimpaa kirjallisuutta kuin tieteelliset tutkimukset, ja vaikka asia kiinnostaa, niin en halua rahoittaa läpi maailman yhteiskunnan rahoituksella tehtävää ja yksityisten tuloksilla rahastamaa systeemiä. Onneksi minulle vinkattiin Facebookin hevostutkimuksia-ryhmässä tutkimusta siteeranneesta ruotsalaisesta artikkelista [ref]Sara Ringmark: Hästar fick högre puls med kraftfoder. http://www.hippson.se/artikelarkivet/forskning/hastar-fick-hogre-puls-med-kraftfoder.htm Tilanne 29.5.2015[/ref]. Nyt sain edes perustiedot.
Tutkimus toteutettiin kahdeksalla ratsastuskoulukäytössä olevalla hevosella, joita ratsastettiin viitenä päivänä viikossa ja viikonloppuisin ne olivat ulkona tarhassa noin kuusi tuntia päivässä. Tutkimus toteutettiin huomattavan pienellä ryhmällä hevosia.
Korkea kuitu tarkoitti heinäpohjaista ruokaa ilman melassia, jossa tärkkelystä oli 2 % ja kuitua 27 %. Korkea tärkkelys oli heinään perustuvaa, johon oli sekoitettu väkirehua joukkoon niin, että saatiin 22 % tärkkelystä ja 13 % kuitua. Ensimmäinen huomio: vertailukohtana ollut matalan tärkkelyksen ruoka olisi pitänyt olla tyypillistä ylläpitoruokaa, ei ruokintavirhe.
Hevosten annettiin ensin itse aloittaa syöminen ja jos kahteen minuuttiin ei tapahtunut mitään, niin ihminen ohjasi hevosen rehun äärelle. Jossain vaiheessa käytettiin kovaa ääntä, jolla mitattiin reaktiivisuutta, mutta sen merkitystä tuloksille ei mainittu missään vaiheessa.
Suurin merkitys löydettiin sykkeestä. Kun rehussa ei ollut suuremmin tärkkelystä, niin syke oli 88 paikkeilla, mutta tärkkelyspitoisella se nousi tasolla 103. Keskisyke oli 55 vastaan 60. Tätä pidettiin merkkinä siitä, että ruoka vaikuttaa hevosen reaktiivisuuteen. Minulla ei ole kompetenssia arvioida merkitystä, mutta hyvinkin epätieteellisesti tiedän koirista, että ruuan laatu ja maistuvuus vaikuttaa koiran intoon syödä ylipäätään ja aina kun into nousee, niin syke nousee.
Testattu tärkkelysmäärä vastaisi kirjoittajan mielestä noin 2,4 kiloa kauraa päivässä 500 kilon hevoselle. Hevosmaailmassa käytetään aika paljon sykemittareita – testatkaa mitä tapahtuu. Niin tai näin, niin tuo vastannee noin viittä litraa kauraa. Ei se ole ihan jokaponin määrä, mutta ei mahdotonkaan. Pointti on siinä, että jos hevoset olisivatkin saaneet vaikka 2 – 3 litraa päivässä, niin miten sykkeen silloin kävisi?
Jota saataisiin mahdollisimman paljon vaihtelua pieneen hevosmäärään ja monimutkaiseen tutkimusasetelmaan, niin osassa kertoja hevoset söivät syvemmästä astiasta. Korkeatärkkelyksisellä ruualla hevoset keskeyttivät syömisen useammin tarkastellen enemmän ympäristöön, kun matalalla tärkkelyksellä syötiin intensiivisemmin. Tuotakin pidettiin merkkinä kohonneesta valppaudesta ja reaktiivisuuden kasvusta. Ja taaskaan en ole tarpeeksi kokenut, että voisin tuota pohtia sen syvällisemmin. En tiedä oliko tuossa hevoskohtaisia eroja, eli kertoiko se enemmän perusluonteesta vai ehkä ruuan kyvystä tyydyttää nälkä – edelleenkin hevoset keskittyivät vahvemmin ruokaan, jossa oli vain 2 % tärkkelystä, joka oli siis selvänä ravintona aika köyhää. Tämä on minulle muutenkin melkoisen mystinen asetelma. Miten on saatu heinäpohjaisessa ruokinnassa noin matala tärkkelys? Ponimaailma kaviokuumeriskillään saattaisi olla moiselle potentiaalista ostajakuntaa.
Abstraktihan oikaisi syömisintoa todeten, että hevoset keskeyttivät syömisen useammin, kun saivat korkeaa tärkkelystä, mutta se jätettiin kertomatta, että astia josta syötiin, muutettiin välillä. Moisten tutkijoiden mielestä pikkuasioiden ohittaminen on abstraktien lukemisen suurin ongelma.
Koska valokeilassa on nimenomaan kauran vaikutus käyttäytymiseen, ja koska tärkkelystutkimusta pidetään osoituksena sitä, että kaura vaikuttaa, niin mielenkiintoisin osuus olisi siis tietää miten hevosten käyttäytyminen muuttui korkealla tärkkelyksellä. Ja nyt päästään mielenkiintoisten asioiden äärelle… Abstraktihan ei mainitse käytöksen muuttumisesta yhtään mitään, vaan selittää reaktiivisuuden kasvua sykkeen nousulla. Ruotsalainen artikkeli ohittaa saman asian yhdellä lauseella:
Det var ingen skillnad i hur lätta hästarna var att hantera beroende på vilket foder de fick.
Korkea tärkkelys ei vaikuttanut mitenkään hevosten käyttäytymiseen tai käsiteltävyyteen. En tiedä teistä, mutta minusta tuo todistaa nimenomaan, että kaura – kun asiaa mietitään tärkkelyksen kautta – ei keitä, kuumenna eikä innosta. Se ei vaikuta yhtään mitenkään, paitsi sykkeeseen. Ja sitä voidaan selittää muullakin – maistuvuudella, syömisen vaikeudella/helppoudella, ruuansulatuksen termovaikutuksella jne.
Tämä asia ei tällä selvinnyt. Edelleenkään en ole löytänyt mitään tukevampaa faktaa sille, että kaura kuumentaisi. Selvitellään seuraavaksi kauraa muihin ruokiin, jos sieltä löydettäisiin eroa – mutta se on uuden jutun paikka.
