You are currently viewing Kitkeryyttä ruokatutkimuksista

Kitkeryyttä ruokatutkimuksista

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:8.12.2013
  • Artikkelia viimeksi muokattu:21.2.2022
  • Artikkelin kategoria:Ajatuksia

Tarkennukseksi otsikointiin, että en minä ole kitkerän katkera siitä, että hevosten ravitsemusta on tutkittu. Olen kitkerä, ja katkera, siitä, että en löydä koirille vastaavaa määrää tietoa yhtä helposti. Jo sellainenkin yleisiä raja-arvoja määrittelevä opus kuin NRC:n ruokintasuositukset on kylläkin koirille vapaasti luettavissa web-liittymän kautta – jos ei halua lähes 300 taalaa opuksesta maksaa – mutta hevosten vastaava on vapaasti ladattavissa omalle koneelle joko luvuittain tai koko julkaisuna. Kentucky Equine Researchin (KER) julkaisuja löytyy vaikka kuinka joko suoraan heidän omilta sivuiltaan tai toimittamansa Equinewsin kautta. Ja siihen vielä pubmed ja muu tarjonta kaupan päälle. Tietoa on, paikoin jopa enemmän kuin mitä pystyy omaksumaan.

Eräs ensimmäisistä vilkaisemistani asiallisista ruokintasivuista totesi proteiineista:

It is a commonly held misconception in the horse industry that higher protein is associated with higher energy. In reality, proteins are the most difficult energy source for the horse to digest and convert to usable energy.

Hip hurraa! Vihdoin aletaan olemalla asialinjalla, ilman turhan yleisiä johtopäätöksiä, jotka eivät käytännön metaboliassa ihan pidä paikkaansa. Ei tarvitse enää moisesta vääntää rautalankaa.

Kuuma kysymys kuitenkin on, että miksi ihmiset vaivautuvat tuhlaamaan aikaansa huuhaapuolen liibalaabaan, kun aidostakin tiedosta on tarjontaa vaikka kuinka. Tuo oli retorinen kysymys, enkä siksi tuhlannut moiseen näppäimistöltäni hyvää kysymysmerkki. Huuhaa on suosittu siksi, että

  • se on helppo omaksua, koska perusteluksi riittää pelkkä väite,
  • se ei koskaan sano, että ei tiedetä
  • lupaa antavansa paljon ja vielä hiukan enemmän – terveyttä, pitkää ikää ja onnea
  • se on ehdotonta, kaikki on turvallisen mustaa ja valkoista
  • ei koskaan vaadi perustaitoja ja -tietoja
  • se ei koskaan haiskahda tieteeltä, koska tiede on vaikeaa, monimutkaista ja ahnetta – jota maksulliset huuhaat eivät tietenkään koskaan ole

Kyllä, olen taas tänään hakannut aiheesta päätäni seinään, koirapuolella kylläkin. Aloe verasta tällä kertaa, ja hiukan chia-siemenistä. Kun molempia antaa, niin mitään muuta ei sitten tarvitakaan. Ilmeisesti ei edes ruokaa.

Minua taasen kiinnostaa perustelut sekä syyt – miksi. Se on suurimpia syitä miksi lähdin laskeskelemaan hevostemme perusruokintaa. Paljon helpompaa olisi ollut tyytyä väitteisiin, että pelkkä heinä riittää ja jos antaa kauraa, niin ei koskaan ennen ratsastusta. Niin ja suolaa tarvitaan, ehdottomasti punaista inkkarisuolaa. Vai oliko se silloin ruususuolaa? Ei tarvitsisi murehtia natriumin ja kloorin määrästä – kyllähän hevonen tietää, ei omistajan tarvitse. Hevosella on siksi isompi pää.

Ongelma on vain siinä, että nyt jo pelkkien perustason energia- ja proteiinilaskujen jälkeen tiedän, että pelkkä heinä riittää vain ja ainoastaan perustason ruokintaan, jos mitään ei tehdä. Eli pelkkä usko ei riittänytkään kun hevonen alkaa mennä maastossa pidempään ja lujempaa.

Minua ei kiinnosta uskomukset kavion ulkoseinän rasvaamisesta ja tervaamisesta, tai että märkä tarha kosteuttaa kaviota ja ilmeisesti siksi kuravellissä kahlaaminen on terveellistä hevoselle – minä kun olen aina luullut, että moinen johtuu vain siitä, että omistaja on kykenemätön tekemään kunnollista tarhan pohjaa. Minä saan paljon enemmän hyötyä hevoselle tiedosta miten kavio on rakentunut, ja tutkitusta tiedosta miten turhaa tervaaminen ja rasvaaminen on – halkeamat estetään hoitamalla ja raspaamalla sitä kaviota ennen kuin se kasvaa liian pitkäksi.

Tuohonkin muuten auttaa aroniamarja C-vitamiinillaan, joka tukee kollageenin kasvua. Olen hyvin lähellä saada päänsärkyä.

Minun pitäisi jatkaa omia ruokintalaskujani. Nyt on työn alla sokerit, ne kuuluisat hiilihydraatit. Hevosilla erittäinkin mielenkiintoinen aihe. Koirillahan moista ei tarvitse edes murehtia, koska hiilarit voi jättää pois jos näkee vaivaa ruokinnan eteen. Hevosilla taasen hiilihydraatit ovat samassa asemassa kuin rekuilla rasva. Josta pääsen hyvin pian ihmettelemään, että miten hevoset turvaavat rasvahappojensa saannin – mutta ei hypätä asiassa liian aikaisin eteenpäin.

Löysin hieman helpottavan verkkoresurssin. Laskin, joka ynnäilee asioita NRC:n suositusten perusteella. Täytyykin tutkia tarkemmin onko siitä hyötyä ja miten.

Liittyvät kuvat:

Jakke Lehtonen

Kouluttaja | koiria | B2B