Minun oli pakko selata blogia taaksepäin koska olen ollut viimeksi selässä. 5.12.2013 sanoi viimeisen ratsastuspäivityksen päivämäärä. Tulevana sunnuntaina pitäisi kiivetä taas kyytiin. Lähes kahden ja puolen kuukauden paussi. Hiukan arveluttaa miten sujuu. Pitäisi varmaan pyytää talutustunti. Kun ratsastusura on tunti per viikko -ajattelulla kaikkiaan noin 10 kuukauden mittainen, niin tämä paussi vastaa neljäsosaa. Pystyykö ihminen unohtamaan tuossa ajassa kaiken sen vähänkin minkä on oppinut?
Ensin tuli joulu, sitten tuli pakkasta ja kylmää. No, resurssit on käytetty perheen naisihmisten ratsastamiseen, joten minun roolini on rajoittunut ns. maasta työskentelyyn. Kauniimpi nimitys tallitöille.
Mietin vain otsikon mukaisesti sitä, että kun venyttelyt ovat jääneet kohtuullisen tehokkaasti – tai siis kokonaan – ja niihin verrattava työ on rajoittunut talikon laiskatahtiseen heiluttamiseen ja kottikärryjen verkkaiseen työntämiseen, niin maksanko sunnuntaina saamattomuudesta täyden laskun oikein korkojen kera?
Aika näyttää.
Otsikkokuvana oleva epätarkka kännykkäkuva esittää seitsemän vuotiasta ruunaa. Tai on se melkein ori, koska on ruunattu vasta aivan vähän aikaa sitten. Osaa kuulemma aika paljon. Tallinpitäjä mahtaili, että tuon selkään kiipeäminen oli hänen omien hevostensa jälkeen kuin olisi siirtynyt traktoreista formulaan.
Nätti eläin. Korkeutta varmasti yli 170 ja tyylikäs pää. Kaulaa riitti niin paljon, että ihmettelin miten tuolle saa kuolaimet suuhun jos ei ole yhteistyöhalukas. Tuon kohdalla ei tarvinnut miettiä jalosukuisuutta, sillä se paistaa ulkomuodosta. Sillä ei olenkaan hassumpi isä, Gribald. Tunnettu ehkä paremmin Totilaksen isänä.
Oli tallilla toinenkin taputeltava. Tuo on keväinen varsa, joka syntyi hieman aikataulusta edellä ja harjoitteli hevosena oloa meidän koirien mantteli päällään. Ei ollut varastojen suurin mantteli. Kelpo varsa siitä on kasvamassa. Ainakin roikkui vaatteissa kiinni siihen malliin. Ja kokeili maistuuko ihmisen käsi samalta kuin heinä.
