Odotas rusakko hetken
Meilllä tapahtuu tontilla, vai tilako tänä on, jatkuvia aluetilaloukkauksia. Ei pienintäkään kunnioitusta rajoja kohtaan. Kyyhkyt lentelee ihan miten sattuu meidän pellon yli, ja nykyään näkyy rusakonkin jälkiä. Pari peuraa käy aika ajoin kurkkimassa, mutta tontin (tilan?) kiertävä verkkoaita on pitänyt ne poissa. Ainakin vielä. Olen jättänyt niille kaikille ultimaatumin: vuoden päästä syön ne. Peura saanee odottaa ainakin vuoteen 2016 asti, ja luultavasti Suomen holhousmentaliteetti ja typerän rajoittunut jokamiehenoikeusten vesittäminen antavat niille meidän osalta jatkoaikaa hamaan tulevaisuuteen. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin että Minna sai joululahjaksi taljajousen. Sellaisen metsästyskäyttöön sopivan. Hänelle oli vinkattu, että jousiammunta saattaisi olla tarpeeksi zeniä romuna olevalle rangalle. Kaipa jokin merkitys olisi myös ampuma-asennollakin. En ostanut kilpajousta, en katkonut katajaa, vaan ostin laillisen voimakkaan tappoaseen. Siis sen taljajousen. Olen aina halunnut metsästää. Se ei vaan kaupunkilaiselta oikein onnistu. Varsinkin kun tuttavapiirikin viihtyi siihen maailmanaikaan paremmin Turun juottoloissa kuin sorsia tai pupuja väijymässä. Iloisella 80-luvulla tiesin pari,…