Nykyinen vakioinhokkiaiheeni on suomalaisten haluttomuus myydä. Vingutaan, että bisnes ei vedä ja talous on kehnoa, mutta asiakkaiden ei edes haluta pääsevän eroon rahoistaan. Tai se pyritään tekemään niin, että asiakas takuuvarmasti kokee tulleensa pissityksi silmään ja nilkoille. Asiakas ei ole aina oikeassa, mutta se, että asiakkaita ei edes haluta, on vielä kestämättömämpää.
Tilasin tavaraa equestrian.com’sta. Alemyynnit tuppaavat olemaan edullisia, mutta osan hintojen kanssa kannattaa olla hereillä. Aivan kaikki ei ole niin edullista kuin annetaan ymmärtää. Eipä tuossakaan ole mitään uutta. Jos et tajua vertailla hintoja, niin saattaa joutua maksamaan ylimääräistä. Tarjoustavaroista ei myöskään ole aina kaikkia kokoja saatavilla, joten alun innostus saattaa vaihtua huokaukseksi, kun kokoina ei ole kuin XXXXS tai extra-fat-triple-x-large. Mutta siksihän aleja annetaan, tavara ei ole muuten myynyt.
Jos et satu olemaan 160 senttinen ja 50 kiloinen nuori nainen, mielellään lisäksi enemmän showlinjan jalkava kuin käyttölinjan persjalkainen, niin valinnanvara kotimaisilla myyjillä on jotain heikon, kehnon ja ei-ole väliltä. Jos olet mies, pituudelta ja painolta yli jockey-luokan, niin ainoa tarjonta on ravipuolelta pilkkihaalareita ja nokian kumisaappaita. Hukkaa siinä sitten rahasi ratsastusharrastukseen.
Yritin ostaa itselleni jalustimia, joihin mahtuu kotimainen neljävitonen. Ei tarvinnut, kun ei saanut edes rahalla. Kengät ja saappaat loppuivat pääsääntöisesti kokoon 42, joka on englantilaisitaliaiaista naismitoitusta, eli ei mitään tekoa miesten 42 koon kanssa. Ratsastushousuja löytyy muutamaa mallia, mutta kun halusi gripit, ja painoa 90 kilon paikkeilla, niin ainoa tarjonta oli… pilkki/ajohaalarit.
Se siitä. Ostin siis briteistä. Harmittavasti juuri ennen Brexit-äänestystä. Ei tullut edes mieleen, että engelsmannit haluaisivat luopua fish’n’chipseistä, kebabeista, pitsasta ja joukkoliikenteestä, joten en osannut ennakoida punnan romahdusta. Nyt saisi samat kamat aika paljonkin edullisemmin.
Ostaminen oli helppoa ja maksaminen vielä helpompaa. Luvattoman helppoa jopa, lähtee äkkiä mopo käsistä ja pankkitilin saldo muuttuu abstraktiksi käsitteeksi. Pidän paljon enemmän nettiostamisesta, kuin ajaa tunti johonkin ja todeta, että ei ole sitä mitä haluaa. Nettihankinnoissa ulkomailta on toinenkin etu. Tavarat tulevat suoraan kotiportille kohtuullisen nopeasti. Se on etu, kun lähin posti/pakettiautomaatti/rahtipiste on 15 kilometrin päässä.
Equestrian.com käyttää DPD:n palveluja. Toimii kuten kaikki muutkin kuriirit. Tilausvahvistuksessa tulee mukana seurantakoodi, joka toimii reaaliaikaisena, tai on kuriirin sivistynyt arvaus siitä, missä paketti kulkee. Kuukkeloinnin perusteella DPD kasvatti markkinaosuuksiaan briteissä sen jälkeen kun UPS oli nostanut hintojaan 30 prosenttia. Ehkä, ehkä ei, mutta DPD:tä käytetään aika paljon. Jos ostat netistä autonrenkaita tai koiranruokaa, niin kuljettaja on suurella todennäköisyydellä DPD.
DPD ei toimi Suomessa omana itsenään, vaan käyttää PostNordin palveluja. Ja nyt aletaan siirtymään sameille vesille ja aiheeseen Suomessa-ei-haluta-käydä-kauppaa.
Googlettakaa kokemuksia PostNordista. Lyhyesti sanottuna: monta vuotta surkeaa asiakaspalvelua ja vielä surkeampaa paketinkuljetusta.
Kuriireilla on yksi ongelma ja se on Suomen maantiede. Niin kauan kun ollaan lähellä heidän rahtiterminaaliaan, ja toimitus on työpaikalle, jossa joku on koko ajan ottamassa tavaroita vastaan, niin homma toimii. Vantaalta on matkaa Vihtiin luokkaa 60 kilometriä ja se on liian kaukana. Paketti toimitetaan vain jos sattuu olemaan muutakin kulkua samalle suunnalle. Arvatkaapa mikä on tilanne, kun aletaan puhua aidosti syrjäseuduista…
Kaikkihan tietävät postinkantajien ninjakoulutuksen? Paketti, jossa on maksettu nimenomaan siitä, että se toimitetaan vastaanottajalle, tarkoittaa todellisuudessa sitä, että mahdollisimman salaa ja vaivihkaa toimitetaan ilmoitus, että pakettia ei ole saatu toimitettua vastaanottajalle ja se on noudettavissa normaaliin tapaan postikonttorista – tai vaihtoehtoisesti maksat lisää siitä, että lähetys toimitetaan, kuten siitä on alunperinkin maksettu.
PostNord on onnistunut paremmin. Heillä kuljettajat ovat 12. danin ninjoja, joilla on stealth-kalusto äänenvaimentimilla varustetuilla moottoreilla.
Mikään muu ei selitä sitä, että PostNordin mukaan pakettia on yritetty toimittaa torstaina juhannusaatonaattona kello 14.13 – Minna pesi poneja 20 metrin päässä portista ja minä puuhasin omiani muutaman metrin päästä portista ja postilaatikoista.
Toinen vaihtoehtohan on se, että kuski ei ole vaivautunut ajamaan pyhien alla iltapäivästä Vihtiin, vaan puuhaillut omiaan. Mutta emmehän me moista edes epäile, koska se tarkoittaisi sitä, että kuski ei ole hoitanut hommiaan ja kuskin pomoa ei kiinnosta.
Onko GPS:n käyttö jakelun seurannassa tuntematon idea?
PostNordin mukaan jakelun yrittämisestä on todisteena se, että siitä on jätetty ilmoitus postilaatikkoon, jossa on ohjeet miten toimia. Paitsi että ilmoitusta ei ollut – ja tässä aletaan päästä hauskan äärelle.
PostNord yrittää toimittaa pakettia vain kerran ja sen jälkeen varastoi sen viideksi päiväksi, kunnes lähettää takaisin. Minulla hukkaantui viidestä päivästä kolme juhannuspyhiin ja odottaisin varmaan edelleenkin paketin saapumista, jos en olisi tajunnut vilkaista seurantakoodia. Siinä vaiheessa Juhannuksen jälkeen vasta sain tiedon, että paketti oli saapunut maahan.
PostNordiin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse tai 010-numeroon, joka maksaa päälle 17 senttiä minuutti – myös jonotuksen aikana. Minä lähetin kyselyn sähköpostitse, johon vastattiin samana päivänä myöhäisiltapäivällä tekstiviestillä, että minun täytyy sopia uusintajakelusta asiakaspalvelun kautta, hintaan vajaa 18 senttiä minuutti.
Minä soitin. En tiedä kumpi minua ärsytti enemmän – se, että jouduin maksamaan jonotuksesta, jossa minulle kerrottiin, että kaikkia asiakaspalvelijat ovat varattuina ja saisin lisätietoa PostNordin palvelusta (sic!) heidän webbisivuiltaan, vai se, että jouduin moisen etoasian takia jonottamaan todella pitkään. Minä maksoin PostNordille (ja toki myös luultavasti Soneralle 010-numeron toimittajana) hieman enemmän kuin mitä olin maksanut Equestrian.comille paketin toimittamisesta Briteistä Vihtiin minulle kotiin.
Asia itsessään hoitui nopeasti, sen jälkeen kun minulle kohtuullisen pitkän jonottamisen jälkeen vastattiin. Paketti toimitetaan minulle huomenna, koska en suostunut hakemaan sitä itse Vantaalta – ihan oikeasti nyt, teille on maksettu siitä, että toimitatte sen perkeleen paketin, ei että minä haen sen.
Mutta annan kaksi vinkkiä, ihan pelkästään tyylin takia. Kun asiakas toteaa, että tällä kertaa rahdin voisi sitten vaikka toimittaa kotiin asti, niin oikea vastaus ei ole naurahtaa, että sellaista se joskus on. Ei kannata myöskään kysyä asiakkaan puhelinnumeroa, joka löytyy osoitetiedoista, koska se näkyy aspalle. Oikea tapa on varmistaa, että onhan numero xxxxx sellainen, josta saa tavoitettua – olkoonkin, että kuskinne ovat tunnettuja siitä, että eivät soita.
Minä lähetin juuri äsken ilmoituksen Equestrian.comille, että en pysty tulevaisuudessa ostamaan heiltä mitään, koska DPD ei kykene toimittamaan rahtia perille. DPD:lle tein reklamaation samasta asiasta. PostNordin kohdalla en taida vaivautua, koska netti kertoo tämän olevan talon normaali toimintatapa.
***
Löysin äskettäin toimivimman koiraportin ikinä: itikkaverkko. Greyhoundin mielestä se on ylitsepääsemättömän läpäisemätön este.
