Jos olen joskus sanonutkin, että en usko sinuun enkä anglojen pääsiäispupuun, niin ei sitä niin kirjaimellisesti tarvitse ottaa. Joskus vaan sanoo mitä sattuu, eikä tarkoita sitä. Ainakaan missään nimessä sitä ei tarkoittanut siinä vaiheessa kun tarvitsisi jotain ja joutuukin vastaamaan huutoihinsa. Mutta nyt on eri asia, koska en tarvitse mitään. Kolme aikuista ärrää maailmaan – rauhaa, rakkautta ja ruokaa – sekä juveniilimmat tripla-ärrät ja veet nuorille; rock, rauha rakkaus; vittu, viina, vapaus.
Jos kuitenkin käy niin, että et kuitenkaan ehdi tänäkään jouluna tuomaan noita, niin paria pikkuasiaa voisin toivoa ihan vain itselleni. Ohimennen. Koska olen ollut kuluneenakin vuonna niin kiltti, fiksu ja vilmaattinen (forssalainen muoto, ettei tulisi kahta äffää).
Meillä on kahden hevosen talli. Voisitko tipauttaa pihaan sellaisen, johon mahtuisi kolme? Jos se auttaa ollenkaan asiaa, niin voin käydä merkkaamassa pihan. Siinä samalla voisit tuoda kuorman tai kaksi sepeliä, hiukan salaojaa ja hiekkaa, jokusen metrin viemäriputkeakin voisi löytää paikkaansa. Ja sellainen isompi kieppi sähköjohtoa.
Koska meillä on vain kaksi ponia, niin yksinäistä niille tulisi jos olisi yksi koppi tyhjänä. Tiedän, että pukkina olet eläinten ystävä, niin tokihan tuot sitten hevosenkin. Nimenomaan hevosen, meillä on jo kaksi ponia. En haluaisi antaa ahnetta vaikutusta, joten päätä itse millaisen hevosen tuon – kunhan se on toisella kymmenellä, ruuna, osaa ratsastuksen sekä hyppäämisen ja on noin 170 senttiä korkea. Rodulla ei ole mitään väliä. Koska lahjahevosen suuhun ei katsota, niin en kiukuttele jos se on täysipäinen, rauhallinen ja maailmaan avoimen luottavaisesti suhtautuva kokenut ja helpporavinen traki tai hannoverilainen. Jos kuitenkin katsot parhaaksi ponien mielenterveydelle, niin varmasti eestin raskeveo on aivan mahtava valinta.
Koska joulupukki tietää kaiken, niin sinulle ei tule yllätyksenä, että polle kaipaa kamppeita. Satulaa ja sellaista. Voit valita haluamasi, koska tiedät ettei halvalla saa hyvää ja sellaiset vajaan 300 euron hyppyturvahärpäkejalustimet vain takaavat, että olen joukossamme tuomassa kiltteyttä ensi vuonnakin.
Niin ja vetokoulullinen auto ja kahden hevosen kärryt tarvittaisiin myös. Tai siis minä en tarvitse, mutta hevosilla olisi kivempaa.
Käytettynäkin siirtotalli tavaroineen ja tarvikkeineen maksaa vain 10 tonnin paikkeilla, hiukan alle. Eikä se hevonenkaan maksa kuin kympin, tarvikkeineen. Ehkä voimme unohtaa sen auton ja kärryn, niin saattaisi olla meille kaikille helpompaa, että ihan vaan laitat tilille se 20 donaa – tai mieluummin kuitenkin käteisellä, niin ei jouduta ihmettelemään lahjaveroja. Hulluahan se olisi, että joulupukkia verotettaisiin lahjoista.
Eihän tuo ole kuin yhden isomman pomomiehen kuukauden tienesti. Sitä, mitä köyhät kutsuvat rahanpaskaksi.
Mutta jos ei ehdotukset kelpaa, niin sitten wienernougat ja kilo englanninlakritsia ajavat saman asian. Ja minä laitan loton sisään.
Oikeasti – törmäsin taas voivotteluun kuinka ratsastuksen pitäisi yleistyä harrastuksena ja yhteiskunnan rakentaa maneesit ja kentät. Ratsastaminen, varsinkin tavoitteellisena kilpaurheiluna, johon yhteiskunnan tukivaroja harrastustoiminnassa aina loppujen lopuksi suunnataan, on niin helvetillisen kallista, että se ei koskaan yleisty.
Ratkaisu? Ei sellaista ole. Jotkin asiat vain ovat persaukisten tavoittamattomissa. Shit happends, käy koulusi kunnialla ja mene ratsastuskouluun, jossa joku hevonen saattaa hyvänä päivänä jopa osata avot ja sulut.
Huono päiväkö? Ei oikeastaan. Normaali blogikierros vain takana.
Ja mitä tulee raskevoihin, niin artikkelikuvan hevosella on säkäkorkeutta 162 cm, rinnanympärys 204 cm ja säären ympärysmitta 25 cm.
