Syyskuun alussa tapahtuu Suomessa hevosmaailmassa kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että laidunkausi alkaa loppumaan. Samalla kiihtyy hevoskauppa, mutta se ei ole jutun juoni tällä kertaa. Toinen on se, että riippumatta otetaanko hevoset sisälle tai ratsastetaanko syyssateissa ja hirvikärpästen joukossa toppatakissa tai topissa, niin D-vitamiinin saanti taivaalta loppuu.
Omien hevostemme ruokintaa selvittäessäni aloitin energiasta. Ihan vain siksi, että se on helpoin. Kun mietitään kokonaisenergiaa, niin peruslaskut riittävät ja hevonen määrää käytännön. Jos laihtuu, niin annetaan enemmän tai vahvempaa ja lihoessa sitten vähennetään tai annetaan laihempaa. Energia on eräällä tavalla geneerinen suure, jossa ei tarvitse sen enempää murehtia nyansseja. Mutta riittävä energian saanti on se pohja, jonka on oltava kunnossa ennen kuin aletaan murehtimaan tarkempia tekijöitä, kuten proteiinien saantia.
