Mainitsin edellisessä postauksessa kolmivuotiaan laukkatamma Treven. Suuri nimi Euroopassa tällä hetkellä – juossut viisi kisaa ja ottanut viisi voittoa. Jo 20-luvulla alkanut Prix de l’Arc de Triomphe on Euroopan kallein kilpailu, ja Treve vei sen nimiinsä melkoisen suvereenisti, vaikka yhdessä vaiheessa näytti siltä, että se saa ruuhkan takia maistaa tappion katkeraa kalkkia.
Ravien suosion yksi este, tai ainakin hidaste, on niiden hidas tahti. Paikoin voisi puhua jopa pitkäveteisyydestä. Starttivälit ovat pitkiä. Minusta ravit itsessään ovat jo melkoisen tylsä laji, jossa tapahtuu lähdön ensimmäisten hetkien jälkeen seuraavaksi vasta pitkän taivalluksen jälkeen maalisuoralla ja siinä välissä ainoa jännitysmomentti tulee laukkamäärien arvuuttelusta. Mutta minun pitämiseni on täysin epäoleellista, sillä raviharrastajat itse pitävät lajista – toinen pitää äidistä, toinen tyttärestä ja sillä hyvä. Kyse onkin starttien välisestä tyhjästä ajasta.
