Ilmastonmuutosta vastaan taistelu on tärkeää. Se ei ole tärkeää siksi, että New York, muutama Tyynenmeren atollivaltio tai Alankomaat hukkuvat. Globaalisti noilla ei ole merkitystä. Se on tärkeää länsimaisen elintavan lyhyen aikajakson säilymiselle.
Jääkarhujen puolesta surettaa surettaa, mutta mammuttikin kuoli. Jääkarhulla on vielä vähemmän merkitystä maapallolle kuin New Yorkilla tai Kalifornialla, mutta ne ovat kasvot ihmisen aiheuttamalla sukupuuttoaallolle – toki, eihän sillä ole lopputuloksen kannalta merkitystä, että aiheuttaako miljoonan vuoden taantuman ja uuden kehityksen asteroidi vai ihmiskunta.
Maapallolla kuolee jatkuvasti lajeja sukupuuttoon. Kun jokin joutuu evoluutiossaan umpikujaan ja erikoistuu liikaa, niin se kuolee, kun ympäristössä suunnilleen mikä tahansa muuttuu. Sopeutuminen on hieno juttu. Tosin nyt ollaan tiettävästi ensimmäinen kerran tilanteessa, jossa kyky erinomaiseen sopeutumiseen on aiheuttanut tilanteen, että sopeutuja aiheuttaa ympärillään massasukupuuton. Tai ainakin ison sukupuuton. No, dinosaurusten piereskelystä on väitetty vastaavaa.
Massasukupuuttoja on ollut viisi, ja raamatun mukaan yksi. Nyt pelätään olevan käynnissä kuudes. Raamatun tulkitsijoiden mukaan käynnissä olisi se toinen ja viimeinen, Harmageddon. Tuo on oikeastaan ainoa asia, josta tiede ja usko ovat jotakuinkin samaa mieltä: tämä ei pääty ihmiskunnan kannalta hyvin. Ero on leimallisimmin seurauksissa. Tieteen mukaan ongelman on aiheuttanut valinta, ja jos valintaa muutetaan, niin tulevaisuus muuttuu. Saarnaajien mielestä ongelma on myös valinnassa, mutta koska tulevaisuus on on päätetty ennalta, kuin myös lopputulos, niin valinta vaikuttaa vain joulupukkimaiseen ajatteluun: jos olet tehnyt oikean valinnan, niin saat lahjan, mutta vasta kun kaikki on mennyttä.
Kyllä, yleistän uskonnot ja saarnaamiset kristinuskoon (ja samalla juutalaisuuteen, koska niitä ei voi erottaa toisistaan).
Kyse on konservatismista luonnon suhteen. Halutaan pitää tilanne entisellään. Lämpeneminenhän ei sinällää ole mitään uutta ja maapallo sekä sen eliöstö sopeutuu, kuten on aina tehnyt. Eron taas kerran siinä, että lämpenemistä ei aiheuta aurinko, ei mannerlaattojen aktiivisuus, ei kolarit taivaankappaleiden kanssa. Lämpenemisen aiheuttaa ihminen, ja koska meistä muutama sukupolvi on ikuisuus, niin konservatiivinen halu säilyttämiseen on perusteltua – maailmanajassa puhutaan lyhyemmästä kuin silmänräpäyksestä.
Jos unohdetaan persut, trumpilaiset, putinilaiset, kaksi miljardia kiinalaista ja intialaista sekä nippu uskovaisia ja salaliittoteoreetikkoja, niin kaikki muut ovat sitä mieltä, että jotain pitäisi tehdä. Ollaan vedetty celsiusraja, jonka ylittäminen no turning back piste. Se, miten rajan yli meneminen estetään, onkin sitten epäselvempää.
Mikael Jungner tekee ilmastotekoja.
En tiedä oliko hän tosissaan (koska silloin alan epäillä hänen älynlahjojaan enemmän kuin Liike Nyt perustamisen aikoihin. Jos hän heitti vitsin, niin paska vitsi on aina paska vitsi – ja kun Liike Nyt pitää kantavan ajatuksena, että ”paras argumentti voittaa” niin nyt ei päästy lähellekään karsintarajaa.
Mutta tuollaisiin aivopieruihinhan taistelu ilmastonmuutosta vastaan perustuu. Usein jopa assijantuntijatasollakin.
Ei, minulla ei ole vastausta eikä viisastenkiveä. Mutta tiedän sen, että autoilun raju hinnannosto vaikuttaa ilmastoon yhtä paljon kuin antibioottien välttäminen koirien vatsakalvon puhkaisevissa leikkauksissa. Eli ongelmia ja riskejä on paljon, hyöty on nolla, mutta saadaan imagoa rakennettua. Ja artisti maksaa.
Vihreillä on erittäin selvä käsitys. Kielletään tai laitetaan maksulliseksi sellaiset asiat, jotka eivät vaikuta kaupunkiasujaimistoon. Hinnat saavat nousta kulutuksen verottamisella, koska se ei hetkauta hyvin toimeentulevia. Heillä on varaa maksaa oikeudestaan saastuttaa.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo:
”Ilmastonmuutos pitää torjua niin, että kaikki pysyvät mukana. Laskua eivät saa maksaa ne, joilla on toimeentulon kanssa vaikeaa.”
Kun puolueen puheenjohtaja sanoo noin, niin se arkistoidaan poliittisen liturgian kokoelmiin ja unohdetaan. Kun köyhyystutkija sanoo noin, niin alkaa mennä kylmänväreet pitkin selkää.
Vihreät eivät ole enää pitkään olleet yhden asian puolue. Mutta vihreät ovat jo pitkään olleet Helsinkikeskeinen puolue, joka pyrkii vahvistamaan kunnallispolitiikkaansa valtion suunnalla. Työkalut ilmasto- ja luontoasioissa ovat vahvasti sellaisia, että ne keskittyvät pienen piirin elämään – joku nobody luonnehti kerran Vihreiden valtakunnanpolitiikkaa kantakaupunkipolitiikaksi.
Vihreät ajavat tilannetta, jossa muu Suomi ajetaan muutaman asutuskeskuksen lähiöihin, maaseutu kollektivisoidaan pelloiksi, mutta silti peltopinta-ala vähenee ja kaikki kulutus kallistuu.
Pidän pelottavana, että vihreä köyhyystutkija tosissaan sanoo, että kaikki pysyvät mukana ja persaukiset eivät maksa laskua – eivät he maksakaan, koska heillä ei ole varaa.
Enkä ilmasto ja maailma pelastuu tuolla politiikalla. Emme tule sitä koskaan näkemään, sillä Vihreät eivät tule saamaan sellaista poliittista kannatusta, että he kykenisivät aidosti vaikuttamaan. Eihän vihreiden painoarvo riitä edes turkistarhauksen haastamiseen.
Onko peli menetetty? On, ja silti kiristyksiä tulee. Ja laskun maksaa pienentyvä keskiluokka ja kasvava toimeentulotukiryhmä. Sitä ei maksa yritykset, ei teollisuus, ei rahoitussektori – luuliko joku aidosti niin?
