Kun mietin taaksepäin, niin olen asennellut linux-jakeluja ehkä aina viiden vuoden välein. Ensimmäisessä oli kökkö win3-tyylinen työpöytä, ja kun se ei ymmärtänyt modeemista eikä printteristä mitään, käyttö oli pääasiassa komentorivillä loihtimista ja käyttö olisi ollut järkevähkön oloista ainoastaan serverinä ja ircissä, niin se jäi. Ensimmäinen ostamani taisi olla Mandrake. Osasi jo kohtuullisen hyvin asentaa itsensä ja työpöytäkin oli kauniimpi. Ydin oli varmasti vakaa, mutta ei lohduttanut, koska sovellukset kaatuilivat. Toimisto-ohjelmat varsinkin saivat pään särkemään. Paria ubuntu-kokeilua rikkaampana – yhdestäkään ei ollut työhön – yritän tänään uudestaan.
ISO oli ladattuna ja vanha 32 bittinen vista-läppäri odottamassa. Meni tunti, että sain aikaiseksi buuttaavan USB-tikun. On mahdollista, että minulla on käsissä puolen tusinaa rikkinäistä tikkua, mutta en usko. Vihdoin sain yhden toimimaan ja asennus käyntiin.
Päätin olla osioimatta itsekseni kovalevyä, joten oletuksilla mentäisiin. Käskin myös ladata päivitykset lennossa. Perusasennus meni vikkelästi, noin 20 minuutissa – ja päättyi virheeseen. GRUB:in asennus ei onnistunut sinne minne oli yritetty. Vakava virhe loihti asennus. Toki käynnistäjän puuttuminen on vakavahko ongelma. Minulta kysyttiin vaihtoehtoista paikkaa ja suostuin siihen mitä tarjottiin. Sekentti ja ehdoteltiin käynnistystä. Tämähän vauhdilla menee, joten ok ja hetken kuluttua pääsen kokeilemaan miltä Ubuntu työpöytineen nykyään tuntuu.
Paitsi etten kokeile. Tein snadin virheen. Unohdin tikun paikalleen, joten tietenkin asennus käynnistyi uudestaan. Nappasin tikun pois, pakotin sammutuksen ja uusi käynnistys. Nyt olen tuijottanut vilkkuvaa kursoria mustalla näytöllä viitisen minuutti. Ei tainnut GRUB asentua.
Uudestaan, kuten teletapeissa. Hyvä, että Minna on kuntoutuksessaan, minulla kirja ja koko yö aikaa. Tuntuu siltä, että tähän nopeaan asennukseen tulee menemään rutkasti enemmän aikaa kuin Windows-maailmassa.
Toisen asennuksen jälkeen onnistui. GRUB ei kiukutellut, joten syy saattoi olla yhdessä ensimmäisen asennuksen valinnassa – nyt jätin kotihakemiston salaamatta. Ja muistin poistaa USB-tikun ennen uudelleenkäynnistystä.
Työpöytä on outo. Kaipa siihen tottuu. Wifiin ei liitytä automaagisesti, mutta kaipa siihenkin jokin asetus löytyy.
Toimisto-ohjelmat ovat heti paikoillaan. Periaatteessa voisi alkaa töihin. Mutta sitä ennen täytyy saada Dropbox käyttöön, sähköpostit hereille, yrittää koplata jollain tavalla Onenote käyttöön, keksiä miten pääsen valokuviini ja kotiverkossa lojuvaan ulkoiseen kovalevyyn käsiksi ja ilmeisesti hoitaa 533 ohjelmistopäivitystä alta pois. Niin, päivityksethän tekivät kiusaa vain win-asentajille, kuulemma…
Jokainen koneita näpertänyt tietää, että ei käyttöjärjestelmän asennukseen kuluva aika ole oleellinen, vaan järjestelmä virittäminen käyttökuntoon. Joten varsinainen kello lähti tikittämään vasta nyt…
Palaan asiaan. Tai tuomiolle. Aika näyttää.
