Hevosneitsyyksiäni viedään kiihtyvään tahtiin. Nyt jouduin käymään Kuninkuusraveissa. Tai sain, miten sen haluaa tulkita. Lähtökohtaisesti minulla ei ollut suurta halua, koska en kuulu raviharrastajiin. Minusta se on vain liian hidas kilpailu, eikä vähiten liian pitkien lähtövälien takia. Kun kysyttiin, että lähdenkö mukaan, niin vastasin nähneeni ihan riittävästi tungosta ja kännisiä elämäni aikana ja että ei homma suuremmin koirakilpailuista eroa, mitä nyt hevoset juoksevat väärään suuntaan. Siihen todettiin, että koulutus on kesken ja Lehtonen lähtee kunkkareihin.
Olin käynyt Vermossa tasan kerran aikaisemmin. Silloin kun olin ostanut Empan ja paperit siirrettiin minun nimilleni. Ympäristö oli siis sinällään tuttu. Toisaalta, kun olet nähnyt yhden raviradan, niin olet nähnyt ne kaikkia, ja Metsämäki oli tuttu koiraympyröistä. Mutta niin pihalla kuitenkin olin, että en hahmottanut missä olimme kun tulimme portista sisälle. Vermon parkkipaikalla kuulemma. Ei sen puoleen, ei aikaa ja avaruutta kaikki kokeneemmatkaan hahmottaneet, koska ympäristöä rakennetaan niin rajusti. Raviradalle ajetaan kuulemma tietöiden takia joka viikko eri kautta.
Kaupunkiympäristön muuttuminen onkin Vermon suurimpia ongelmia. Se alkaa olla keskellä kaupunkia ja pidemmän ajan tulevaisuuden suhteen minä en ainakaan pidä sitä nahdollisuutena, vaan pelkkänä uhkana. Joka puolella maailmaa metropolin laajentuminen ei ole tuonut lisää kävijöitä ja maksavia asiakkaita, vaan on tappanut eläinurheilukeskukset. Vermo alkaa olla niin kulunut, eräällä tavalla hyvin kouvolalaistyyppinen , jos ymmärrät mitä tarkoitan, että se pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan. Se on taasen niin suurisuuntainen projekti, että silloin toiminta pitäisi olla taattua seuraavat 100 vuotta, ja Espoon laajentumisvauhdilla sekä -halulla en moiseen usko. No, minulta ei kukaan mitään kysy, enkä myöskään tiedä.
Olimme linja-autokuljetuksen takia ajoissa, emmekä joutuneet jonottamaan lippu- ja turvatarkastukseen turhan pitkään. Huvittavaa oli, että takana eräs rouva kiukutteli etuilijoista ja sitten ohitti meidät jonossa. Sellaista se on, malka omassa silmässä.
Maailma on vaarallinen paikka ja terrorismia sekä väkivaltaa on joka puolella. Tosin ei Suomessa ja Helsingin kirkkoaksidentti, jonka takia betoniporsaat on rahdattu joka kissanristiäisiin, olikin väärä hälytys. Silti juomapullokiellot avattujen suhteen ei ole turvallisuuskysymys, vaan kehitetty suojelemaan järjestäjän omaa alkoholimyyntiä. 7,50 euroina puolen litran outtölkistä ja nollakolmosen siideristä sekä lonkerosta (joka laatua vain yksi merkki) onkin sellainen asia, että sitä täytyykin suojella. Ja ehdottomasti on kiellettävä kahvitermokset, koska muutoin voisi olla havaittavissa einen haluttomuutta maksaa kolme euroa kahvista tavan pahvimukissa. Onneksi ravikatsomon puolella sai edes kahteen euroon ja take-awaymukissa.
Ymmärrän sateenvarjokiellon siltä osin, että voihan se olla einen hasardia, jos 20 000 ihmistä avaa sontikkansa yhtä aikaa. Paitsi että sen asian kanssa on pärjätty vuosikymmeniä ilman puhjenneita silmiä. Ihmiset sen sijaan pysyivät kuivempina. Päivän paras kuitenkin oli kun turvallisuushenkilö perusteli sateenvarjojen kieltämistä turvallisuusperusteisesti, sitä kun voidaan käyttää astalona. Ihan oikeasti. Yrittäkää joskus lyödä sateenvarjolla, tai pistää nykyisillä rimpuloilla, niin että saa vamman aikaiseksi. Sen sijaan telttatuoleja ei ollut kielletty, eikä kannustusbannerien tolppia. Kisa-alueelta sai myös köyhän miehen pesäpallomailoja lasten kepparirakennuspisteistä. Ja sainhan minä järjestelmäkameran portista läpi. Sillä olisi hyvä heilua. Ehkä myös kännykkäni, jota kohtaan turvatarkastuksessa tunnettiin suurta mielenkiintoa, voisi käyttää puukotukseen. Ta jos se olisikin ollut naamioitu taskumatti, jonka paksuuteen olisi saanut ehjä parikymmentä millilitraa ilojuomaa piilotettu.
Kyllä, pidän turvatarkastuksia puhtaana typeryytenä. Mutta onhan niillä tietydti työllistävä vaikutus. Paitsi että ei riittävästi. Vermo ilmoitti lauantaina myynniksi luokkaa 23 000, mutta takaovitietojen mukaan paikalla oli noin 30 000 ja poliisi keskeytti lipunmyynnin, koska järjestyksenvalvojia ei ollut riittävästi. Tiedä sitten.
Parkkipaikalla olivat myyntiständit. Täydellinen pettymys. Ymmärrän, että perseet ja sinisettulevaisuudet ovat jakamassa kotimaisen perinnehevosen tärkeimmässä kilpailussa omaa ulkomaalaisvastaisuuttaan, ja ymmärrän, että suokusta jakaa omaa pioenergiatalouttaan, mutta silti olisi toivonut jotain hevosiin liittyvää myyntiä. Nyt paikalla oli vain pari tuttua isoa, ja loput olivat sitten hierojia, rasvatrokareita, vakuuttajia, puhelinoperaattoreita ja sähkönmyyjiä.
Noinkohan Vermo oli ylihinnoitellut ständipaikat. Sinänsä harmi, koska siinä tapauksessa he pissivät omille nilkoilleen ja kauppiaiden aamiasmuroihin. Toki paikalletulijat olisivat tulleet ihan ilman olluttakin oheistarjontaa, mutta miksi ihmeessä karsia ns. messumyyntiä. Ei se palvele ketään.
Ruokapaikkoja oli ripoteltu ympäri ydinaluetta. Valinnanvaraa oli, kuulemma ravi-idealla. Oli mahdollisuus valita makkaraperunoiden (10 € annos), kalalautasen (10 € annos) nyhtöpossuhampurilaisaterian (12 € kylmä annos), pienen palan possu tikussa (10 € annos) tai siipien välillä (n. 10 € annos). En minä kulinaristista nautintoa tullut hakemaan, mutta silti.
Ylipäätään koko alue näytti halvalla tehdyltä. Ilmapallot neuvomassa totopaikat ja vessarivit on sinällään aivan toimiva idea, mutta silti ne näyttivät kuin vappupallojen alennusmyynnistä ostetulta ratkaisulta. Roskiksia oli huomattavan harvassa ja kun moisen löysi, yleensä ruokapisteen viereltä, niin kannen päälle oli katettu jonkun makkaraperunat ja juoma.
Muutoinhan alue oli kohtuullisen väljä ja siellä oli helppo liikkua. Silti olisin ehkä varannut sisääntuloväylän ruuille ja ehkä tärkeimpien yhteistyökumppanien ständeille. Linja-autoparkki Vermon kupeessa ei ollut lähimaillakaan täysija sinne olisi kannattanut perustaa laajempi myynti- ja torialue. Lähiympäristössä oli melkoisesti laajoja rakennustyömaiden sepelikenttiä, jotka olisi varmasti saatu neuvoteltua parkkikäyttöön. Silloin henkilöautoihmisten ei olisi tarvinnut talsia kilometritolkulla raviradalle. Ehkä tieto kaupunkikaavan muutoksista, rakennusprojekteista ja Kuninkuusravien ajankohdasta kuitekin tulivat niin yllättäen, että moinen ratkaisumalli ei ollut mahdollinen.
Tai sitten Vermon hallinnon neuvottelutaidoissa olisi hiomisen paikkaa. Taas kerran juoru, mutta Vermo oli kuulemma onnistunut kohtuullisen tehokkaasti suututtamaan alueen hevosyhdistykset, joka sitten näkyi talkooväen vähäisyytenä. Tiedä häntä, mutta ei hevosaiheisia yhteisö- ja yhdistysständejä suuremmin ollut missään.
Onko tästä kaikesta vedettävä johtopäätös, että paskareissu, mutta tulipa tehtyä? Ei todellakaan. En minä taatusti löhde 2018 Rovaniemellä Kunkkareita katsomaan, mutta oli minulla päällisin puolin ihan hyvät fiilikset Vermossa. Mutta en minä yleisöjärjestelyjä lähtisi suureen ääneen kehumaan. Asiat olisi voinut tehdä toisin, jopa paremminkin.
Suomen suvelle ei voi mitään ja lauantaina sää oli hyvä. Sunnuntai sitten olikin märempää, joten me katsoimme päätösmatkan kotona ruudulta. Taatusti itse kilpatoiminta meni kuten kuuluikin, mutta oheistoimintaan kannattaisi hieman kiinnittää huomiota. Tarve olisi kuitenkin saada katsojia muinakin ravi-iltoina ja antamalla halpa vaikutelma kokonaisuutena kohtuullisen arvokkaan hintaisesta tapahtumasta ei ole sellainen, johon nimenomaisesti kannattaisi pyrkiä.
Miksi ihmeessä ravikatsomon alakerrassa ei ole näyttötauluja joka pahuksen pylväässä?
Mutta nyt työstämään itse ravijuttua…
