Hevonen maksaa euroja X. Sen ruokinta maksaa mitä lie, mutta meillä puhutaan Ronjan kohdalla ehkä hieman yli eurosta päivä ja Aapo muuttaa sonnaksi varmaan vajaan kolme euroa. Sähköön menee valaistuksen verran ja vesi maksaa maalla myös sen mitä vesipumppu hörppii sähköyhtiön piikkiin. Päälle sitten madotukset. Satula maksaa mitä tahansa satasesta tonniin ja ylärajaa ei liene – mutta se on enemmänkin luokkaa kertahankinta, vaikka olenkin kuullut jonkun ostelevan satuloita kuin Imelda aikoinaan kenkiä ja satulahuoneen seinällä roikkuu lisäksi niin paljon kuolaimia, että kokeneempikin S/M-domina menee hiljaiseksi. Mutta muut varusteet… niihin sitten uppoakin.
Käytiin tänään ostamassa aivan perustarvikkeita. Jokunen harja, koska Aapon on saatava uudet, k0ska Aapoa ei harjata muiden vanhoilla. Varsinkin kun uudet ovat ruskeita, joka on Aapolle sopiva väri. Heijastinliivimikälieloimi ja samanlainen rintaremmi. Ehdottomasti kyllä, jos ja kun Minna meinaa enemmältikin ratsastella pihapiirin ulkopuolella. Minä olisin halunnut punaiset sellaiset korva/otsajutut, joita käytetään estehevosillakin. Ei siksi, että joulu on tulossa, vaan koska tuo poninretku näyttää väritykseltään tällä hetkellä aika paljon hirveltä. Joku loimikin sille ostettiin, koska oli väritykseltään sopiva, eikä hintakaan ollut paha. Kaipa tuo takkeja tarvitsee, ja ne arviolta satakunta meillä olevaa vanhaa ovat sille liian isoja – en tiedä. Tottakai satulahuopa tarvittiin, koska se oli ruskean sävyltään ja sinisillä kantinauhoillaan juuri passeli Aapon väritykseen. Meillä on muuten satulahuopiakin aika paljon, ainakin minusta.
Lisäksi ostettiin muitakin oleellisia hevostarvikkeita. Kuten pari satulatelinettä, koukkuja, hakoja, lenkkejä… Saapa ponin kiinni mihin kulmaan haluaa. Oleellisinta kuitenkin on, että saisi tallin oven sisältä hakaan, ettei Ronja auo sitä, ja Aapon boksiin jonkun lenkin, että lakkaa pyöriminen satuloinnissa. Lenkeillä ei tee mitään, ellei ole riimuköysiä, ja köydet ovat kuin koirien taluttimet: niitä ei ole koskaan liikaa ja ne ovat aina hukassa tai ainakin muulla missä niitä juuri sillä hetkellä tarvittaisiin. Ja tietysti parit päitset lisää. Montako niitäkin tarvitaan per hevonen?
Onko muuten riimuköyden ja -varren nimitys murrekysymys?
Hieman sähköpaimenen eristeitä ja sellainen kahvajuttu. Jokunen rulla leveämpää sähkönauhaa. Verkkoaita on edelleenkin hieno keksintö, mutta siihen on aivan yhtä hienoa rapsutella itseään – moista nojailua ei tolpat kestä. Hieman tarvikkeita, että hiekalle saadaan lisää valoja.
Unohdin lähes kokonaan yhden tärkeän lisävarusteen, telineen raipoille. Ne jäävät näämmä helpostikin kierimään milloin mihinkin.
Ja tietysti yksi palju lisä. Hevosten kanssa ei näämmä ole koskaan liikaa ämpäreitä ja pyttyjä.
Eräällä tavalla voisi sanoa, että Minnalta lähtee välillä hieman mopo käsistä hevosostosten kanssa. On sillä ollut samaa taipumusta koirienkin kamppeiden kanssa. Mutta nyt on kylläkin myönnettävä, että se jätti hyllyyn toppa- ja sadeloimia, joissa oli myös sellainen kiva väritys. Sellainen Aapolle sopiva, joka menisi myös Ronjalle.
Kahden sadan paikkeilla taisi ostokset olla, jos kuulin oikein kassalla loppusumman. Siitä suoraan Aapon tavaroita kahdeksankympin verran. Rahaa paloi, mutta kaikkineen pääsimme huomattavasti halvemmalla kuin mitä jossain muulla – akseli rautakauppatavarat olivat aika paljon halvempia kuin rautakaupassa.
Missäkö olimme? Tottakai kaikkien varustelijoiden laatupaikassa Biltemassa. En tiennytkään, että siellä on noin paljon hevostuotteita. Toisaalta, se on ruotsalainen firma ja Ruotsissa hevosharrastus on aika paljon suurempaa kuin täällä. Ja kulkuvälinehän hevonen on siinä kuin mopo tai venekin – tuunaus maksaa, ja kyse on kuitenkin vain hupikäytöstä.
Me jätimme ostamatta myös lepuuttajan. Ei, meillä ei ole vieläkään venettä, mutta toimii hevosille leluna. Sen sijaan saivat tyytyä luomutavaraan. Kävin varastamassa naapurin metsästä sellaisen metrisen männynnnäreen ja heitin se tarhaan. Jostain syystä odotin, että nuo olisivat kiitollisina uudesta lelustaan kilvan heilutelleet ja passaileet runkoa toinen toisilleen, mutta hitot. Ronja söi sen. On siitä runko jäljellä.
Sain vinkin naamakirjasivusta, jossa myydään pukuja hevosille. Olin ensi alkuun aivan järkyttynyt. Eikä riitä, että hevosille pitää laittaa yövalo, ettei vaan pelota, mutta onko niille pakko laittaa vielä pyjamakin? Hintakaan ei ollut mikään turhan kevyt, lähemmäs parisataa puntaa. Tietenkään hevosta ei pahemmin kuosi kiinnosta, mutta silti nuo pilvet ja lampaat ovat aika… korneja.
Minulla kesti hetki ennen kuin tajusin noiden roolin. Kuosi on vanhempiensa lompakkoa kuppaavia pikkutyttöjä varten, mutta itse loimi – voiko tuota enää kutsua loimeksi? – onkin vain suojaamassa hevosta likaantumiselta. Nuo on siis tarkoitettu kilpaponeille ja -hevosille, jotka eivät saisi piehtaroidessaan likastaa itseään.
Aivan päätöntä. Jos hevosen arvo kilpailuissa määräytyy sen mukaan kuinka kiiltävän puhdas se on ja kuinka hienoilla sykeröillä tukka on, niin joku on pikkuisen pielessä. Meillä on Aapon harja leikattu jossain vaiheessa ja häntä tasattu. Ei pääse parturille enää hän. Ainoa tupeeraus johon Aapo tulevaisuudessa saattaa tutustua on klipperi ja sano hyvästit talviturkille.
Mutta toki koiramaailmasta löytyy samaa idiotismia geeliporukoista. Anteeksi, näyttelyharrastajista. Koira puetaan sukkaan ja panssariin, ettei sen arvokas karva ja työteliäs turkki menisi pilalle ulkoillessa. Suututin kerran erään afgaaniharrastajan, joka alkoi napisemaan siitä, kuinka luonnonmukaisempia hänen koiransa ovat kuin meidän englantilaiset, jotka jahtaavat muovipussia hiekkaovaalilla. Kysyin, että mitä hemmetin luonnonmukaista käyttöä on koiralla, jolle täytyy vetää villasukka päähän, että se voisi syödä ilman korvien sotkeutumista ruokaan.
Jep, alan eksymään aiheesta, eikä tämä blogi käsittele koiria. Mutta varmaan mielipiteeni tuli jo selväksi.
Mutta jos jotakuta moiset härpättimet kiinnostavat, niin niitä kannattaa kaivella Shwmae Productsin FB-sivuilta – samasta paikasta olen nyysinyt kuvatkin.
Minulta on kysytty, että mikä ihmeellisyys Aapo on aidosti poikiaan. Enkö ole muistanut linkittää sitä Sukupostiin? Löytyy se sieltä, Allurin nimellä. Isän puolelta laukkasukua ja joku arabikin on jossain vaiheessa jättänyt merkin itsestään. Kyllähän moiselle omat kamppeet ja vetimet täytyykin ostaa, vai mitä.
Laukkasukua… Noinkohan tuolle olisi Suomessa mitään kilpailuja?
Liittyvät kuvat:
