Uudet kävelysauvat ja hieman yli 2 viikkoa
Sauvakävelyä joskus naureskellaan, mutta sillä saa ihmeesti tehoa ja vauhtia lisää. Tekniikka täytyy kuitenkin ensin osata.
Teennäisyyttä ilmastoaktivismiin
Ilmastonmuutosta vastaan taistelu on tärkeää. Se ei ole tärkeää siksi, että New York, muutama Tyynenmeren atollivaltio tai Alankomaat hukkuvat. Globaalisti noilla ei ole merkitystä. Se on tärkeää länsimaisen elintavan lyhyen aikajakson säilymiselle.
Liittyvät kuvat:
Avokadopasta ja ilmastoaktivismi
Saastuttaminen on uusi statustuote, jossa liha ja oikeus aiheuttaa päästöjä varataan varakkaille.
Torvisen kyydissä
Minä tajuan raveista vielä vähemmän kuin ratsastamisesta. Varmasti alan harrastajan mielestä jumalattoman jännää, mutta samaa mieltä omastaan ovat shakin pelaajatkin – ja minä pidä raveja aivan yhtä jännänä. Olen pahoillani. jos joku ravirata-aktiivi pahoitti mielensä, mutta minä en saa suuriakaan kiksejä vauhtilajista, jossa ehdin startin jälkeen jonottamaan oluen ja käymään vessassa ennen maalisuoraa. Lisäksi ajanotto, jossa laskeskellaan milloin minkäkin matkan kilometriaikoja ja tipautellaan numeroita siitäkin pois, on vähintäinkin outo.
Liittyvät kuvat:
Tuulta, säpinää ja putoavia housuja
Eilisellä päivämäärällä Vihtiin tuli ensilumi. Koska myräkkä tuli meren suunnalta, niin se tuli tuulella. Aika kovalla sellaisella. Eestiläiset eivät säälittäneet. Ne ovat elämänsä ensimmäiset vuodet kasvaneet moisissa olosuhteissa paljain persein, ja se lienee syy siihen, miksi ne kykenevät kasvattamaan mammuttikarvansa, jos ei ihan päivissä, niin muutamassa viikossa kuitenkin. Jos joku yksilö ei ole Viron saarilla kestänyt ilmastoa, niin se ei ole jatkanut sukua. Lämpöinen sen sijaan on eri asia. Sukupolvi sukupolven jälkeen on kasvettu joko tallissa tai eteläisemmän Euroopan/Jenkkilän ainavihannilla laitumilla. Se jättää jälkeensä, moneenkin asiaan.
Liittyvät kuvat:
Kuin pyörällä ajo
Pelko on vahvimpia vaistoja, eikä siitä meinaa päästä yli. Ratsastuspelko, hevoskammosta puhumattakaan, on vaikea voitettava.
Takaisin perusasioihin
Minulla on viisivuotias nuorukainen. Oikeasti se täyttää 5v vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta hevosmaailman tapa laskea ikävuodet on hieman outo. Nuori hevonen on siitä näppärä, että siitä saa tehtyä omanlaisensa, mutta toki niissä rajoissa, jotka sen luonne ja muutama muu piirre asettavat. Kuten suurin osa tietää, niin tuossa kaavassa on yksi hallitsematon muuttuja. Jotta nuoresta saisi muokattua mieleisensä, niin pitäisi hallita muokkaaminen. Minä en hallitse.
Liittyvät kuvat:
Maastakäsittelyn esittelyluento
Minulla on yksi aukko harrastajan perussivistyksessä ja se on hevosluentojen ja -klinikoiden puute. En ole käynyt, kun ei ole ollut tarvetta. Alussa kyse oli ratsastuskoulusta, jossa en voinut vaikuttaa yhtään mihinkään ja hevonen oli van väline varsinaiseen puuhaan: ratsastukseen. Kaikesta hypestä huolimatta suurin osa ratsastajista ei harrasta hevosia, vaan ratsastamista. En minä sen kummallisempi ole, paitsi että sanon tuon arkipäivän fakta ääneen. Mutta oma hevonen on muuttanut tuota painotusta.
Liittyvät kuvat:
Piimäkuuri
Hevonen syö omia jätöksiään. Yleensä omistava porras herää siinä vaiheessa ja alkaa seuraamaan kavioeläintään hieman tarkemmin. Eläimillä ulosteiden syöminen, koprofagia, ei ole poikkeuksellista ja osalla, kuten vaikka koirilla, se on jopa tyypillistä. Hevosilla ulosteiden syöminen taasen voi kertoa ongelmista, joihin on puututtava. Ero koiran ja hevosen välillä koprofagian suhteen tulee niiden erilaisesta ruuansulatuksesta.
Liittyvät kuvat:
Hevosta rääkkäävä läski
28.9.2016 Hesari julkaisi artikkelin, joka käsitteli niin vanhaa ja tuttua aihetta, kuin ihmisten kyvyttömyyttä edes peruskäyttäytymiseen somessa. Tällä kertaa aihe oli vain tuotu ratsastusurheilun rajoihin, mutta asia itsessäänhän ei ole mitenkään kilparatsastuksen ikioma. Se on ”vain” yksi ilmentymä monien muiden tapausten joukossa. En linkitä artikkelia, koska se on maksumuurin takana. Löytynee kuitenkin kun penkoo hevosfoorumeita – samalla löytää sitä paskaa, josta juttu on kummunnut.