Minulle on tulossa viidennelle vuodelle kääntyvä lv-ruuna. Pelle kuten tuon ikäiset usein ovat, ja osaa hiukan perusteita. Sellainen, josta saa taidolla ja hiukan tuurilla rakennettua haluamansa hevosen. Toivottavasti on tuuria, koska taitoa ei ole, ja heppa on luultavasti-ehkä-mahdollisesti viimeinen hevoseni. Jäädään yhtä aikaa eläkkeelle. Tuon perustan soisi rakennettavan kunnolla. Tai ainakin rakennettavan.
Minulla on hevosten ravitsemuksessa yksi huomattavan ajatuksia ja ymmärrystä vaivaava asia. Kaura ja sen vaikutus hevosen korvien väliin. Toki on montakin asiaa, jota en tiedä ravitsemuksessa, mutta ne ovat nippelitekniikkaa. Täytyy vain kaivaa nippelit esille, kuten vaikkapa mineraalilisien aito tarve ja annostus. Arjen ruokinnasta tiedän vielä vähemmän, mutta siinä pätee yksi universaali totuus: ruoka ei voi tehdä mitään sellaista, joka ei ole selitettävissä sen koostumuksella. Analyyseissä on kaikki.
Ajattelin tehdä raflaavamman otsikon, kuten Hessu; varo halpoja kopioita, mutta koska niiden kopioiden satulat yksistää maksavat enemmän kuin meidän koko kalusto, niin ollaan konservatiivisia. Olimme Ypäjällä Finnderbyä ihmettelemässä.
Olen ollut kohtuullisen ylpeä siitä, että en ole koskaan tipahtanut hevosen selästä. Tosin ratsastusura on sen verran lyhyt, ja ollut niin hevosten kuin ympäristönkin suhteen jokseenkin turvattu, että putoaminen ei ole kuitenkaan ole ollut aidosti edes vaihtoehto. Toki minä sen tiedän ja ymmärrän, mutta silti aiheella on kiva elvistellä. Nyt olo on kuin turpiin ottaneella ja selkään ja kylkiin sattuu sekä takaraivoa jomottaa. Virallisen statistiikan mukaan hevonen otti irtopisteen minua vastaan ja olen tipahtanut kenttään. Subjektiivisessa maailmassani, koska moisesta ei ole valokuvatodisteita, enkä tapahtunutta muista, niin it never happened – en ole koskaan pudonnut hevosen selästä.
Omassa ratsastuksessa videosta on ollut paljon hyötyä. Selvittää missä on vikaa, vaikka ei autakaan ratkaisun toteuttamisessa. Ongelma on vain siinä, että täytyisi aina olla joku kuvaamassa. Mietin action-kameraa jossain vaiheessa, mutta eihän se mitään auta. Hevosen keikkuva pää ja vaihtuvvat maisemat ovat ihan viihdyttäviä, kerran tai kaksi. Mutta ei se ryhdistä tai jalkojen asennosta paljoakaan kerro.
Kokemus kertyy ajan myötä. Nyt on historiaa hevosen omistajana (huomaa: hevonen, ei poni; perheen väsynyt inside-joke) kokonainen päivä. Tai oikeammin kolmatta päivää tätä kirjoitettaessa, mutta aika on suhteellinen käsite. Kun polle muutti 16.6. aamupäivällä, niin day 1 on silloin 18.6. aamulla, koska takana on yksi täysi päivä. Ei pelkoa – maanantaihin mennessä sekoan laskuissa.
Olimme kesäkuun 12. ja 13. käymässä Launosten kartanolla ihmettelemässä meille uutta hevosharrastusta. Western on tuttua juutuubin tarjonnasta, mutta nyt pääsimme tutustumaan enemmän working-tyyliin. Tai johonkin. Googlettakaa, jos kaipaatte oikeita lajinimiä, en minä niitä muista.
Piipahdettiin hevosmessuilla Tampereella. Kaipa sillä oma erinomainen nimikin on, mutta livahti ohi silmien. Ollaan aikaisemmin käyty Helsingissä, mutta PetExpo plus hevospuoli on kärsinyt pahaa inflaatiota. Ehkä Helsingin messukeskus on ylihinnoitellut itsensä, en tiedä, mutta tavarapuolen näyttelyasettajien määrä on ollut kehnoa, ja tavaran tarjonta vielä huonompaa.
Meilllä tapahtuu tontilla, vai tilako tänä on, jatkuvia aluetilaloukkauksia. Ei pienintäkään kunnioitusta rajoja kohtaan. Kyyhkyt lentelee ihan miten sattuu meidän pellon yli, ja nykyään näkyy rusakonkin jälkiä. Pari peuraa käy aika ajoin kurkkimassa, mutta tontin (tilan?) kiertävä verkkoaita on pitänyt ne poissa. Ainakin vielä. Olen jättänyt niille kaikille ultimaatumin: vuoden päästä syön ne. Peura saanee odottaa ainakin vuoteen 2016 asti, ja luultavasti Suomen holhousmentaliteetti ja typerän rajoittunut jokamiehenoikeusten vesittäminen antavat niille meidän osalta jatkoaikaa hamaan tulevaisuuteen. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta kuin että Minna sai joululahjaksi taljajousen. Sellaisen metsästyskäyttöön sopivan. Hänelle oli vinkattu, että jousiammunta saattaisi olla tarpeeksi zeniä romuna olevalle rangalle. Kaipa jokin merkitys olisi myös ampuma-asennollakin. En ostanut kilpajousta, en katkonut katajaa, vaan ostin laillisen voimakkaan tappoaseen. Siis sen taljajousen. Olen aina halunnut metsästää. Se ei vaan kaupunkilaiselta oikein onnistu. Varsinkin kun tuttavapiirikin viihtyi siihen maailmanaikaan paremmin Turun juottoloissa kuin sorsia tai pupuja väijymässä. Iloisella 80-luvulla tiesin pari,…
Ubuntu One asennus kaatui. Onnistui sentään kolmannella kerralla. Olen asentanut... no, aika monta erilaista linux-distroa, eikä se ole koskaan onnistunut kertalaakista. Pingviinifanittajien mukaan se johtuu kuulemma rikkinäisestä raudasta. Aika hassua, että sitä rikkonaisuutta ei mistään muualta kuitenkaan koskaan löydy. Päivitysten jälkeen oli tehtävä buutti, asia josta win-maailmalle irvaillaan. No, onneksi uptime ei ollut kummoinenkaan siinä vaiheessa. Koska näistä poistetaan idioottimainen "jos asennat, niin poista ensin" kehoite? Poistaisi itse, pirustako minä tiedän missä ne luuraavat. Kyseessä on toiminto. jonka kaikki muut käyttikset osaavat ilman sen kummempia. Osa II jää lyhyeksi. Linux ei edelleenkään tarjoa muuta kuin säätöä ja keskeneräisiä tuotteita, jos aikoo tehdä jotain tuottavaa. Minä tarvitsen valokuville toimivan RAW-konvertterin sekä kuvien käpristelyohjelman. GIMP ei ole sellainen. Ei löydy myöskään käyttökelpoista taittosoftaa ja epubeja olisi pitänyt tehdä käsin. Toimisto-ohjelmien tarjonta on edelleen samaa open officea, libreä jne. jotka bugittavat aina tilanteissa, jossa moista ei saisi olla, Videoeditointia linuxilla? Please... Canonin printteri…
