Oli kyseessä mikä tahansa lemmikkinä pidettävä eläinlaji, niin kun ruokintaan kytketään termi luonnonmukainen, niin on turha odottaa keskustelua luomusta. Silloin on syvempien asioiden ääressä. Kyseessä uskonnollisia piirteitä kantava maailmankatsomus, oikeammin hurmos, jossa maailman uskotaan olevan vähintäin viisiuloitteinen. Muuten ei luonnonmukaiseen ruokintaan kytkettyjä yliluonnollisia piirteitä voi selittää.
Luonnonmukaisessa ruokinnassa on selvästi tunnistettavat säännöt:
- perusruoka ei ole oleellista, tai se perustuu muuhun kuin tietoon kohde-eläimestä; kuten vaikkapa kotomaisen harrastushevosen ruokinna perusteleminen joko Afrikan savannien seeproilla tai Kalliovuorten villeillä mustangeilla
- yrtit parantavat ja korjaavat aivan kaiken; lääkkeet ja synteettisiksi tai teollisiksi mielletyt ovat vaarallisia – paitsi jos ne ovat myyjän mukaan luonnollisia. Lisäksi hevoset söisivät niitä luonnossa riippumatta mitä annetaan ja olisiko tarjotun yrtin kasvualueilla ylipäätään hevoskantaa
- ravitsemuksen ja metabolin perusteita ei tunneta, vitamiinien ja mineraalien rooli on mystinen; asiaperustelut valuvat kuin sen kuuluisan hanhen selästä, koska asiaa ei ymmärretä, koska perusteita ei osata
- suhtautuminen asiaan on hyvinkin yksioikoista, jopa fanaattista ja kulttimaista; kritiikki aiheuttaa aina aggression, kieltoreaktion ja hyökkäyksen kritiikkiä vastaan; muistattehan ne kolme apinaa?
Onko yliampuvaa kutsua luonnonmukaisia ruokkijoita kultiksi tai lahkoksi? On ehkä. Mutta jos koskaan joudutte heidän kanssaan tekemisiin, niin ymmärrätte miksi luonnehdinta on osuva.
Lahkojen piirteitähän ovat mm.
- Vain liikkeen opit ovat oikeita ja ne ovat arvostelun yläpuolella.[6][7]
- Kaikki tai ei mitään -periaate: jos haluaa kehittyä henkisesti, on otettava kaikki, mitä liike tarjoaa.
- Kriittisen ajattelun kieltäminen ja siitä syyllistäminen, asiallistakaan ryhmän toimintaan liittyvää kritiikkiä ei suvaita.
- Pelottelu: vain liikkeen sisällä voi pelastua.
- Lahkon jäsenet eivät saa ottaa tarpeellista lääkitystä/muuta hoitoa tai joutuvat aliravitsemuksen tilaan.
- Ryhmä uhkailee ulkopuolisia ryhmän arvostelijoita, ja vaikkapa ryhmästä eronneita entisiä jäseniään.
- Ryhmän johdon harjoittama tiedotus on hyvin harhaanjohtavaa, se muun muassa saattaa antaa kuvan onnellisesta elämästä lahkon sisällä kuten esim. Kansan temppeli, jossa myös tehtailtiin todisteita ihmeparantumisia.
Kuuma kysymys on, että mikä ihmeen voima saa ihmisen suhtautumaan niinkin arkipäiväiseen asiaan kuin ruokaan noin fanaattisesti? Ei pysty ymmärtämään,
Olen koirien ravitsemuksen kohdalla päivitellyt usein, että miten voi harrastaa jotain ja tehdä sitä joka päivä oppimatta yhtään mitään. Minulle oli jopa pienoinen yllätys kuinka kehnoissa kantimissa ravinto-osaaminen on hevosmaailmassa. Toivonkin, että kyseessä on vain vääristynyttä havainnointia ja olen onnistunut törmäämään kovaääniseen, mutta marginaalisen pieneen vähemmistöön. Silti törmään koko ajan tilanteisiin, jossa minä, juuri aloittanut hevosharrastaja huomattavan ohuellä kokemuksella, tiedän enemmän kuin jopa ammatikseen tai muuten vaan 30+ vuotta harrastaneet,
Tunnetaan käsitteet raaka- ja sulava valkuainen, kuin myös kuitu ja sokerit. Sen sijaan tärkkelyksen ja sokerin erottaminen aiheuttaa hankaluuksia. Vitamiinisaannista ei tiedetä muuta kuin, että biotiinia on hyvä antaa kavioiden takia ja samaan hengenvetoon jaetaan legendaa kavioiden kosteuttamisesta alakautta. Mineraaleista tiedetään niinkin paljon kuin suolakiven verran.
Onko silloin ihme, että ufo- ja yksisarvistason jutut ovat helppoja niellä kohoineen koukkuineen? On ja ei ole. Ei ole ihme siinä suhteessa, että jos perustietoa ei ole, niin ei ole resursseja arvioida tiedon oikeellisuutta. On taasen siksi, että jokainen on käynyt kuitenkin peruskoulun.
En tiedä syitä siihen miksi huuhaahuijaukset myyvät niin hyvin. Sitä ovat minua fiksummat yrittäneet selvittää, mutta onnistumatta. Hevosissa syy saattaa olla ratsastuskoulutoiminnassa, jossa harrastajat eivät joudu kantamaan vastuuta hevosista, vaan tulevat valmiiseen pöytään. Eikä kukaan edes opeta. Varhaisteinit ovat ilmaista, oikeammin maksavaa, aputyövoimaa, eikä heitä kukaan opeta. Moista harrastuksen sisäistä heitteillejättöä ei tehdä missää muussa harrastuksessa – eivätkä jotkut näennäisfiksut taitomerkit tilannetta paranna. Kösi ylös blogin lukijat – kuinka monen tausta on heppatyttöilyssä aika omin päin toimien? Miettikää, että jossain sählyssä tai jääkiekossa kakarat paiskattaisiin kentälle ja sanottaisiin, että tekemällä oppii ja koittakaa olla lyömättä toisianne mailoilla…
Silti ihmettelen, että jokin Minesylin tapainen kusetus myy hevospuolella. Tai oikeastaan, en ihmettele. Siinä vaiheessa kun aletaan puhua valkosipulista silmötulehdusten hoidossa, vadelmasta vahvana horminihoitona tai valeriaanasta näppäränä rauhoitteena piittaamatta mitä dopingmääräykset sanovat eläimen suorituskyvyn keinotekoisesta nostosta tai laskusta (my bad, eihän valeriaana ole keinotekoista, koska se on luonnollista), niin silloin myy mikä tahansa vedätys.
Katiska on koiramaailman tietosaitti. Kaffepaussit ovat siellä julkaistavia videoblogeja – välillä asiaa, välillä asian vierestä ja aika ajoin puhdasta mielipidettä. Julkaisen kaffepaussin numero 61 täällä, koska se käsittelee juurikin em. aiheita.
Kyllä, kiroilen aika ajoin. Mutta joskus paskaa on vain kutsuttava sen oikealla nimellä.
