Ajattelin tehdä raflaavamman otsikon, kuten Hessu; varo halpoja kopioita, mutta koska niiden kopioiden satulat yksistää maksavat enemmän kuin meidän koko kalusto, niin ollaan konservatiivisia. Olimme Ypäjällä Finnderbyä ihmettelemässä.
Yleensä meidän talous on Derbyn aikana ihan toisenlaisessa derbyssä. Samaan aikaan pyörähtää suomalaisen greyhound racingin leiriviikko, jolloin ajetaan Oulun kupeessa Virpiniemessä joko Suomen Mestaruus tai Finnish Greyhound Derby (oikeasti, miksi ihmeessä tuo on englanniksi; kaikissa muissa maissa se on kotimaisella nimetty), mutta koska meillä alkaa olla nykyään greyhoundien juoksuttaminen aika hissua, niin se jäi väliin. Päätös oli kuitenkin aika helppo, koska kaikki muutkin jättivät Oulun väliin. Suomalainen greyhound racing kuolee, joka on surku. Mutta aika aikaansa kutakin, ja jos toiminta ei sovi harrastajille, niin silloin harrastuksessa on jotain perustavaa ongelmaa. Ehkä se kuitenkin nousee. Sillä välin kävimme Ypäjällä. Minä ensimmäistä kertaa, Minna… no, hänellä on sieltä parikin hevosmaailman tutkintoa, tallimestari varmaan tärkeimpänä.
Minä sainkin laajemman perehdytyksen hevosopistoon kuin järjestettyihin hevoskilpailuihin. Kyllä se minulle sopi. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin ei minua alunperinkään kiinnostanut nähdä livenä kouluratsastusta, estekilpailua, reiningiä tai kentän maasto-osuutta. Niitä saa seurattua paljon paremmin netistä. Olen jo riittävän iäkäs ja kokenut, että voin huoletta myöntää, että jossain vaiheessa live paikan päällä menettää merkityksensä. Kyse on aivan samasta kuin jenkeillä baseballin kanssa. Pelissä itsessään ei tapahdu mitään sellaista, joka ei olisi tapahtunut jo sen kiljuuna kertaa, ja kun olet riittävän monta kertaa katsellut lajia, niin peli itsessään muuttuu jopa tylsäksi, ellei siinä ole mukana jotain ekstraa. Joko iso titteli, tutut kilpailijat tai ympäristö.
Minä olen katsellut yhden eliniän verran koiria juoksemassa soikiota, että ei se tapahtumana enää jaksa innostaa. Samaa en tietenkään voi väittää hevoslajeista, mutta olen omat tuntini katsellut liikkuvaa kuvaa ruudulla, joten annan sille enemmän arvoa kuin matkan päästä katsotulle live-suoritukselle. Jos ollaan vielä raadollisemman rehellisiä, niin tapahtumina hevoset ovat suunnattoman hidastempoisia. Odottamista on paljon, ja vielä hiukan päälle.
Itse tapahtumana Finnderby oli mielenkiintoinen. Oli kiva katsella ihmisiä, lämmityksessä oleva hevosia, hevosopiston miljöötä. Nautintoa lisäsi huomattavan paljon se, että meillä oli VIP-liput (kiitos tuhannesti Suski!). Ilmainen ruoka, ilmainen juoma, mukavahko ympäristä Derby-kentän laidassa, vessa ja tungoksen puuttuminen olivat aika pop.
Ruoka oli hyvää. Tosin en tiedä paljonko vegaani oli arvostanut ylikypsäksi haudutettua lihaa ja kermaperunaviritystä, mutta minä arvostin. Minä olen maksanut ihan puhdasta rahaa huonommasta sapuskasta. Ekstrapisteet tuli perussalaatista, joka oli elävää – ei nahistumisen kautta zombieksi muuttunutta, kuten niin usein on tarjolla. Jälkiruuaksi tarjottu leivos oli makeaa ja kahvi kuumaa. Vapaasti saatavilla olevat vesipullot tekivät kauppansa, Hankkija sai kohtuullisesti mainosnäyttöjä vastineeksi panostuksestaan.
Ja edelleenkin – ilmainen olut ilman määrärajoitusta oli nastaa, vaikka en autollisena muuta juonutkaan kuin ruuan kanssa. Mutta ajatus oli lämmittävä, koska jokaisessa suomalaisessa asuu pieni ja ahne alkoholisti. Toki tarjolla oli myös molemmat värit viiniä ja paria laatua siideriä.
Henkilökunta oli mukavaa, ainakin VIP loungessa.
Yhtä ihmettelen. Ymmärrän, että tupakointia haluttaisiin rajoittaa. Mutta Derby-kentän ympäristö ei ole koulualuetta Finnderbyn aikana, joten mäkättäminen tupakasta on turhaa. Jos halutaan, että tupakoidaan tupakkapaikoilla, joka on ihan kohtuullinen vaatimus, niin onko aivan mahdoton ajatus jopa merkitä niitä jotenkin? Nyt sai arvata, että onko yksinäinen ämpäri männyn juuressa tumppeja varten vai jonkun unohtunut vesiämpäri.
Minun ja Hessun tulevaisuudelle tuli uutta potkua. Niin moni oli samannäköinen, joten mehän osallistutaan ensi vuonna. Jos jonkun muun ruunikkomuunnos trimmatulla tukalla voi kilpailla, niin sitten voi minunkin tummaruunikko. Eräs satunnainen ohikulkija oli kohtuullisen hämmästyneen näköinen, kun kuuli tuon. Mutta sellaista se on – jokaisella rahanpaskaa on, mutta harvalla hyvä hevonen. Minulla on sen sijaan latvialainen pv.
Tiedän, että lämpimällä verellä voi olla aika ajoin hieman vaikeuksia lihoa. Ei niiden hoikkuus aina liiasta työstä ja vähästä ruuasta johdu. Se on aineenvaihdunnallinen kysymys, jonka takia kylmät, ja varsinkin originaalimmat ponirodut, lihovat niin herkästi. Mutta tietäminen on eri asia kuin ymmärtäminen. Se, että näin omaani matalammalla rasvaprosentilla olevia, oli ihan herättävä kokemus (siinä live toimii nauhoitusta paremmin). Unohdetaan sellaiset pikkujutut, kuten että Ypäjällä olleilla oli selkälihaksetkin, jotka Hessulta ja minulta puuttuvat.
Kävimme vanhassa maneesissä ihmettelemässä reiningiä. Nyt näin sellaisen lanan käytössä, jota on ehdotettu jo useamman vuoden greyhoundeilla ratalanaksi, mutta ajatus ei ole koskaan kelvannut. Olen nyt entistä vakuuttuneempi, että parilla modifioinnilla se olisi toimiva peli ratalanaksi vinttikoirillekin.
Vanha maneesi on vanha, valtion hevossiittolan peruja. Harva seinistään, mutta siitä huolimatta se oli helteellä pätsi, eikä traktorin pakokaasut hävinneet taivaan tuuliin. Moisen ladon täytyy olla aivan helvetillisen kylmä talvella. Katsoimme yhden kilpailusuorituksen, ja koska tuomari poistui kentältä sen jälkeen, niin oli selviö, että seuraavan luokan alkaamiseen kuluu taas enemmän kuin tupakanmitta. Minulla ei ole kompetenssia arvioida ratsukon tasoa, mutta tulosten mukaan todella moni oli saanut erinomaiset tulokset, joten westernin taso lienee nousussa Suomessa. Mutta ei ole minun juttuni, ihan pahuksen tylsä lajina – tylsempi kuin koulurastastus.
Kiersimme tallien kautta Derby-kentän tuntumaan. Opin sen, että ratsastusta ei häiritse musiikinkuuntelu kuulokkeista. Voisin kuitenkin kuvitella, että siinä on keskittyminen jossain muualla kuin ratsastuksessa, mutta kaipa ne hevoset ovat luotettavia. Ja koska hevonen ei ole ajoneuvo, niin dataaminenkin ratsastettaessa lienee siksi hyväksyttävää.
Opiston ympäristö on täynnä laitumia. Pitkää, yli-ikäistä heinää osassa. Tallien välissä olevissa hiekka-aitauksissa majaili torkkuvia hevosia. En jaksa pohtia miksi ne eivät olleet laitumella. En uskalla myöskään ajatella mitä on saavutettu suokkijalostuksessa, kun eläimet on pakko pukea kiirestä kantapäähän itikkaloimiin. Jos kesäihottuma on noin suuri ongelma, niin koska aletaan kysymään ihan aidosti ääneen, että missä kohtaa on menty joko hevosten tai hevostenpitäjien jalostuksessa metsään.
Muutoin paikat olivat siistit, ainakin päällisin puolin.
Myyjiä oli paikalla enemmän kuin Hesan hevosmessuilla, mutta ei turhan paljon. Jonkun verran tarjolla oli varastojen ylijäämätavaran alemyyntiä, mutta muutoin hinnat olivat korkeahkot. Hessulle löydettiin nahkariimu kympillä, shetikka opettelee kohta uuden asian nimeltään rintaremmi ja Minna löysi uudet ratsastushousut. Satulasaippuaa taisi myös tulla mukaan, mutta siinä olikin meidän talouden ostokset.
Dr. Rebel maksoi yhdellä myyjällä kympin enemmän kuin kaupassa normaalisti. D3O-turvaliivit olivat toisella lähes 20 euroa kalliimmat kuin mitä kallein nettikauppa Suomessa myy. Muutoin hinnat olivat hyvin lähellä normaalihintoja. Jos joku luulee, että edelleen messuhinnoittelu on edullisempaa, niin kannattaa päivittää odotukset 2010-luvulle.
Minun ei taaskaan tarvinnut ostaa yhtään mitään. Yhdet siedettävät popot löytyivät hintaan 20 euroa ja kokokin oli reipas 45. Paitsi, että lestin pituus oli viitisen senttiä lyhyempi kuin jalassa olevat neljävitoset.
Vilkaisin parikin tarjontaa ja yhdessä myyjä kysyi, että löytyikö jotain haluttua. Vastasin, että ei, mutta se riippuu myyvätkö he mitään aikuiskoossa, kuten miehille. Minulle ilmoitettiin, että miehet ovat aina tuollaisia. Valitetaan, että mitään ei ole saatavilla, mutta sitten ei kelpaa kun kuitenkin on. Pyysin ratsastushousut nähtäville. Minulle tarjottiin oikein helvetin ruman näköisiä sarkahousun tapaisia. Kun kysyin, että onko gripillä tai edes paikoilla, niin sain vain kommentin, että sitä sitten aletaan oikein vaatimaankin. Vastasin, että niin ajatelin – josko saisi samaa kuin naisillekin tarjotaan. Kysyin samalla turvaliivej – ei ollut kuin koossa S ja M, isompaa olisi ollut varastossa, mutta ei oltu otettu mukaan. Kysyin, että onko rasastuskäsineitä. Kyllä, ja suurin koko 8 – minä olisin kaipaillut kokoa 11. Entä jalustimia? Naisten ja lasten kokoa kyllä, ei miehille.
Sellaisia me miehet ollaan. Valitetaan kun ei ole tarjontaa, ja kun tarjontaa ei ole tai se on vuodelta -52, niin ei kelpaa. Pitäkää tunkkinne.
Kyselin yhdeltä myyjältä D3O-liiveistä. Valittaen todettiin, että ei ole kuin pientä ja naisten kokoa mukana. En jaksanut jäädä edes keskustelemaan, koska oli kuuma, mutta ihan tiedoksi: D3O:ta myydään vain ja ainoastaan kahdessa koossa, lapsille ja aikuisille. Jos haluaa myydä, niin kannattaa selvittää edes perusteet tuotteista.
Jouduin turvaliivien suhteen rikkomaan periaatteitani. Minulla on muutama yritys, joita en palkitse rahalla. Kärkkäinen on yksi niistä. Mutta elämän realiteetit ovat raadollisia. Sain haluamani turvaliivin kaikista halvimmalla Kärkkäiseltä. Lisäksi nettikauppa oli toimiva. Olen pahoillani kotimaiset pienyrittäjät, mutta
- laittakaa tuotetekstit ajantasalle
- laittakaa myyntitapahtuma helpoksi ja toimivaksi
- päivittäkää hinnat järkeviksi
niin saattaa tulla myös myyntiä.
Kaiken kaikkiaan Ypäjällä oli kivaa. Rikkoi totutun rutiinin mukavasti. Se, että Ypäjä on muutoin käpykylä ja että sinne pääsee meiltä joko maailman tylsintä valtatietä, Porintie vt 10, tai Someron pujottelureittiä, ei ole Finnderbyn vika. Ilma oli jopa helteinen, mutta tuuli sen verran, että ei ollut tuskaista – viime vuonnahan taidettiin kaivata pilkkihaalareita.
Järjestelyt toimivat, ainakin siltä osin kuin mitä minä niihin törmäsin. Ajojärjestelyt toimivat. Henkilökunta oli mukavaa, ainakin aikuiset. Opiskelijoiden kanssa en ollut tekemisissä, mutta varmasti homma toimi heidänkin kanssaan. Joten kuuma kysymys on, että tulisinko toistekin. Kyllä, jos saadaan taas VIP-liput, koska ympäristö ja ihmisten pällistely oli kivaa. Muutoin en luultavasti jaksa vaivautua, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että en kuitenkaan ole ydintarjonnan kohderyhmää. En minä jaksa katsoa tarjottua kilpailutoimintaa livenä.
***
Ratsastus on terveellistä liikuntaa. Suunnilleen joka toinen ontui. Jalkoja oli pahuksesti paketissa, joko murtuman tai polvivamman takia. Aika monella oli niskatuki. Näin liudan nuoria nättejä naisia, joilla oli vaaksan mittainen leikkausarpi solisluun kohdalla. Minun ontumiseni oli vähäisimmästä päästä,
Ratsumaailmassa harrastetaan vain kolmea koirarotua. Russeli, parsoni tai chihuahua. Muutama pakollinen kiintiösakemanni tuli myös bongattua. Sinä, jolla oli sakun pentu: se, että sinulla on nyt kovaääninen ja reagoiva pentu, povaa samanlaista, mutta isompaa vanhemmiten. Sitä kakaraa saa oikeasti kieltääkin.
Vakioihmettely: onko olemassa sellaista kuin lyhyttukkainen hevostyttö?
