Kun selvittää oman hevosen ruokintaa, niin tarvitaan muutama lähtötieto. Rehuanalyysi on tärkein. Jos sitä ei ole, niin homma on pelkkää laskutekniikkaharjoittelua ilman mieltä. Kaikilla ei ole käyttämänsä korsirehun analyysejä ja se on jotain jota en voi ymmärtää. Aivan kuin ostaisi koiranruokaa ilman että tietää mitä se sisältää. Toisaalta, juurikin näin suurin osa raakaruokkijoista toimii ja he käyttävät mittarina miltä koira näyttää tai mihin omistaja vakaasti uskoo. Päätöntä. Rehuanalyysi maksaa muutaman kympin, ja jos heinäntuottajalla ei ole sitä, niin älkää ostako. Tai jos viljelette oman heinänne, niin teettäkää se.
Rehuanalyysi ei anna täydellisiä tietoja, mutta ainakin perusarvot energian ja valkuaisen suhteen. Mineraali- ja vitamiinitiedot uupuvat, mutta palataan siihen ongelmaan myöhemmin.
Toinen vaadittava tieto on hevosen paino, ja tämä on minulle suurin ongelma. Kaikki perustuu painoon, mutta hevosta on hivenen vaikea punnia. Jos on varakkaampi ihminen, jolla on sairasteleva hevonen, niin se on varmasti punnittu klinikalla (miksiköhän vapaalla rahalla ja hevosen sairastavuudella on positiivinen korrelaatio). Me muut… joko luotetaan omaan silmään tai jonkun muun kokeneen silmään. Onneksi puhutaan isoista eläimistä, joten jokin 50 kilon heitto ei merkitse mitään. Paitsi että jos shettiksen paino arvioidaan haarukkaa 200-250 kg, niin siinä on jo 20 % heitto – omien koirien kokoluokassa puhuttaisiin haarukasta 30-36 kiloa. Jos minulla 30 kg koira painaisikin 36 kg, niin turpiin tulisi kilparadoilla ja lujaa. Jos laskuissa on 10 % heitto, niin se on jossain määrin hyväksyttävää, mutta 20 % virhe muuttaa laskut taasen pelkiksi harjoituksiksi, joilla ei ole suurtakaan käytännön merkitystä. Koiran pystyy punnitsemaan kirjevaa’alla tai keittiöpuntarilla ottamalla eläin syliin, mutta hevonen?
Mutta toisaalta, laskuissa painona pitäisi aina käyttää tavoitepainoa. Aito paino kiinnostaa hahmotelmien rinnalla vasta sitten kun pyritään selvittämään numeroilla miksi hevonen on laiha tai lihava. Suojaravintoaineissa pitöisi kylläkin käyttää aina aitoa, ei tavoitepainoa – joten suo siellä, vetelä täällä. Minä en edes vähäisellä hevostaustallani tarvitse laskukonetta ymmärtääkseni miksi meillä Ronja on lihava. Shetlanninponi, joka syö yhdessä samasta heinäkasasta eestiläinen kanssa, ja on tehokkaampi imuri – Ronja yksinkertaisesti saa liikaa ruokaa. Ongelma, joka olisi ratkaistava kohtuu nopealla aikataululla.
Näillä kuitenkin mennään. Ronja saisi painaa 200 kg ja Aapo 450 kg.
En väännä tarvetta tarkempaa rautalankaa mitä mikäkin analyysin rivi tarkoittaa. Netti on täynnä asiallisia opastuksia kuin myös taulukoita hevosen ravinnontarpeesta. Hyötyeläinpuoli on tuossa lemmikkejä näppärämpi – perustietoa löytyy, ilmaiseksi. MTT:n Artturista löytyy kohtuullisen tiivis esitys rehuanalyysin tulkinnasta, kannattaa tutustua jos ei jostain syystä ole tuttu. Asiallista myös ratsastuskoululaisille, koska hevosmiestaito on syvempi asia kuin vain avojen ja sulkujen hallitseminen jonkun muun opettamalla hevosella.
[table “1” not found /]Me käytämme tällä hetkellä odelmaa, eli niiton jälkeistä syysheinää. Koemme – siis Minna kokee, minulla ei kompetenssi riitä – saavamme enemmän vastinetta rahalle. Odelmassa on muutamia riskikohtia, kuten onko farmari hoitanut lannoituksen kuntoon, mutta niitä ei murehdita nyt. Usein odelma tehdään säilöksi, mutta koska meillä ei nyt säilörehua käytetä, niin unohdetaan sekin. Odelma on vihreämpää ja lehtevämpää, sekä maistuu hevosille paljon paremmin kuin kuivempi.
Ensimmäinen laskettava asia on aina energia. Kuinka paljon hevonen tarvitsee kaloreita ja paljonko heinää on annettava, että se saadaan tyydytettyä. Heinissä energiasta vastaa sokerit, koska rasvaa ei ole. Kokonaisenergiaan lasketaan kuitenkin mukaan myös proteiinit. Vaikka proteiineissa hiilirunkonsa takia on energiaa (kemia on tylsää, mutta kemiaa ei voida aina välttää), niin sitä käytetään harvoin polttoaineeksi. En tunne hevosen energia-aineenvaihduntaa tarpeeksi hyvin, mutta koska proteiinien hyödyttömyys pätee muillakin nisäkkäillä, niin en usko hevosen poikkeavan tuosta. Kaiken kaikkiaan tuo tarkoittaa sitä, että hyödynnettävä kokonaisenergia – se metabolinen energia ME – ilmoitetaan rehuissa aina liian korkeaksi.
Ilmoitettu megajoulemäärä pitäisi siis aina tarkistaa alaspäin proteiinien osuus verran. Tuo ei ole laskuna kovinkaan monimutkainen, koska siinä voidaan pelata prosenteilla – ei tarkkaa, mutta aika summittaisilla arvoilla tässä mennään muutenkin. Proteiinien sisältämä energia on hieman korkeampi kuin hiilihydraattien, mutta mennään riittävän lähelle kun niille oletetaan sama energia.
Nyt jokunen ruokinnan teoriaa ja laskuja tunteva jää tuijottamaan suu auki, että mitä Lehtonen oikein höpisee – eihän moista proteiinien energian tarkistusta alas kokonaisenergiasta tehdä missään. Ei tehdäkään, mutta pitäisi. Aminohappojen hiilirunkoa hapetetaan energiaksi nihkeästi. Pääsääntöisesti silloin, kun muu energia ei riitä. Silloinkin prosessi on nettohyödyltään surkea, koska käsittely itsessään vie jo niin paljon energiaa. Lisäksi käytännössä vain proteiinien aminohappojen ylimäärää menee energiaksi, jos menee. Useimmiten ne vain pissitään puruihin ja tallin seiniin. Se, että pommikalorimetri kertoo hiilen takia, että energiaa on saatavilla, ei kuitenkaan tarkoita, että sitä käytettäisiin.
Hevosen energian tarpeen laskeminen on helppoa. Voidaan käyttää jenkkiläistä tapaa, jossa hevosen paino kerrotaan arvolla 3,33 ja saadaan kilokalorit – ne on sitten muutettava kilo- tai megajouleiksi. Eikä yrittää laskea kilokaloreilla suoraan heinän megajouleista annosmäärää, kuten minä tein. Oli yö, väsytti kofeiinista huolimatta, mutta silti kannattaisi edes yrittää hahmottaa mitä tekee. Olin hetken ihmeissäni, koska laskujen mukaan Ronjalle olisi riittänyt päiväksi vajaa kilo heinää. Jenkkien kertolasku antaa muuten ns. perustarpeen, ja sitä on tarkistettava ylöspäin työn ja muiden vaatimusten suhteen. Toinen tapa on käyttää valmiita taulukoita, kuten vaikka MTT:n energia- ja valkuaisainesuosituksia.
[table “2” not found /]Pyöristin lukuja ylöspäin, mukavampiin tasalukuihin. Tarkistetussa heinämäärässä on jätetty pois proteiinin sisältämä energia, ja se on laskettu raakavalkuaisen osuutena kuiva-aineesta – joulet on kuitenkin arvioitu kokonaistypen määrästä ja laskettu arviona metabolisesta energiasta, jossa taasen käytetään vakioita sulavuuden mukaan. Toisin sanoen, vaikka oma tarkistukseni ei ole tarkka, niin ei sitä ole myöskään arvio metabolisesta kokonaisenergiasta.
Se mikä pistää silmään painon ja energian suhteesta, on että hevosilla ei näämmä huomioida metabolista painoa, kuten lemmikkipuolella – eli painoa potensiin 0,75. Tuo on hieman ihmeellistä, koska metabolisen painon käsite pätee kaikilla nisäkkäillä. Pienempi tarvitsee suhteessa painoonsa enemmän energiaa ja kaikkea muutakin kuin isompi. En ole vielä selvittänyt, että mihin energian tarpeet hevosilla painon perusteella itse asiassa edes perustuvat – täytyy penkoa ehtiessä.
Eksytään hetkeksi triviaaleille sivuraiteille. Hevosen energiantarve metaboliselle painolle on noin 66 kj/kgME – tuo hahmotettu jenkkien 3,33 kertoimella 500 kg hevoselle ja laskettu siitä. Vertailuksi, että koiralle ylläpitotarve on 500-550 kJ/kg/ME eli luokkaa 7,5 – 8 kertaa enemmän. Mielenkiintoista. Hevonen liikkuu huomattavan hitaasti pitkin päivää ja on suurimman osan aikaa jaloillaan. Koira taasen nukkuu tai on muuten vain paikoillaan yli 20 tuntia päivässä, mutta ollessaan vapaana liikkuu kylläkin hyvin intensiivisesti, ainakin hevoseen verrattuna. Tuo tarkoittaa sitä, että koiran perusaineenvaihdunta on huomattavan paljon nopeampaa kuin hevosella. No, näkyy se odotettavissa olevassa eliniässäkin.
Taulukon heinämäärät ovat siis laskennallisia minimimääriä oletuksella, että ei ole pakkasta eikä tehdä mitään. Kulkevat muuten hyvin käsi kädessä sen mukaan mitä ollaan aidosti annettu.
Työ nostaa energian tarvetta, itsestäänselvyys.
- kevyt työ noin 1,1 kertaa – käytännössä suurin osa ratsastuskoulujen hevosista tunnin tai kahden perusopetuksella päivässä
- kohtalainen työ noin 1,4 kertaa – kevyt hikoaminen, koulujen estehevoset jne.
- kova työ noin 1,7 kertaa yli ylläpidon – urheiluhevoset jne. Ei käytännössä koske kotona olevia puskahevosia
Toinen itsestäänselvyys on pakkasen merkitys. Kun tulee kylmä, niin vaaditaan energiaa lisää. Koirilla piste, joka alkaa nostamaan energian tarvetta, vaihtelee roduittain. Huskyllä mennään kylmemmälle kuin vaikka perunkarvattomalla. Hevosille tuo ”kriittinen piste” ilmoitetaan kuitenkin iän suhteen, joka on minulle hieman outoa. Toki ikä merkitsee, koska varsoilla ja nuorilla pelkästään kasvu syö kaloreita, ja vanhuksilla taasen heikentynyt aineenvaihdunta edellyttää suurempaa ruokamäärää, mutta täytyy rodullakin olla merkitystä.
Meillä on tarhassa kaksi alkuperäisroduksi miellettävää ponia. Shettis alkaa näyttämään mammutilta (karvansa suhteen, toki se on muutenkin lihava) eestiläiseen verrattuna, mutta jos tuohon porukkaan lyötäisiin lusitani tai puhdas arabi, niin uskoisin niiden vaativan kylmyyden takia enemmän energiaa aikaisemmin kuin ponien. En tiedä, mutta luulen MTT:n omien tutkimusten perustuvan käytännössä vain suomenhevosiin. En taaskaan tiedä kuinka vahvasti MTT perustuu rehusuosituksiaan omiin tutkimuksiin ja kuinka paljon maailmalla muihin tehtyihin.
Mutta pakkasen suhteen meillä raja-arvot olisivat Aapolle + 1,4 %/aste alle -11 oC ja Ronjalle + 2,7 %/aste alle -15 oC, iän perusteella määriteltynä. Suomeksi mukavilla pyöristyksillä tuo tarkoittaa, että kumpikin tarvitsee noin 100 grammaa heinää lisää per miinusaste omien pakkasrajojensa jälkeen – -20 paukkupakkasilla Aapolle kilon verran enemmän ja Ronjalle puolen kiloa.
Nyt minulla on yksi raja-arvo heinän määrälle. Seuraavaksi painimaan proteiinien kanssa ja vilkuilemaan kuinka ne käyttäytyvät energian määräämän heinämäärän kanssa.
