Yksi vahvasti hevosten ruokintaa aidosti ohjaava tekijä on energia. Paljonko saadaan jouleja ja kaloreita, pysyykö hevonen ylipäätään painossaan edes tolkkuisella ruualla vai palaako melkoinen osa ylläpitorahoista väkirehuihin. Toisaalla niitä myös pelätään, ainakin jos oma rotu on tehokas rehunkäyttäjä ja altis kaviokuumeelle.
Laihdutukseen kuuluu usein olennaisesti kalorien laskeminen. Kalorilaskimet kuitenkin vain arvaavat, eivät tiedä.
Kun selvittää oman hevosen ruokintaa, niin tarvitaan muutama lähtötieto. Rehuanalyysi on tärkein. Jos sitä ei ole, niin homma on pelkkää laskutekniikkaharjoittelua ilman mieltä. Kaikilla ei ole käyttämänsä korsirehun analyysejä ja se on jotain jota en voi ymmärtää. Aivan kuin ostaisi koiranruokaa ilman että tietää mitä se sisältää. Toisaalta, juurikin näin suurin osa raakaruokkijoista toimii ja he käyttävät mittarina miltä koira näyttää tai mihin omistaja vakaasti uskoo. Päätöntä. Rehuanalyysi maksaa muutaman kympin, ja jos heinäntuottajalla ei ole sitä, niin älkää ostako. Tai jos viljelette oman heinänne, niin teettäkää se.
Hevonen on luonnostaan vegaani. Ainakin periaatteessa. Olen usein ihmetellyt, että kuinka suurta osaa niiden ravitsemuksessa eläinpohjainen proteiini kuitenkin näyttelee, varsinkinkin laidunkaudella. Ne syövät taatusti melkoisia kilomääriä öhkömönkijäisiä ja muita russakoita heinän mukana. Mutta huolimatta pikkuötököistä, niin kasvissyöjiä ja lihansyöjiä yhdistää yksi tekijä: elimistön tärkein tapa saada energiaa on rasva.
