Katselin YLE Areenalta kenttäratsastuksen EM-kisoja. Hieman tylsää oli, että kouluosuutta ei ollut nähtävillä, mutta kaipa sekin jossain vaiheessa tulee YouTubeen. Minulla ei riitä kompetenssia arvioida hevosten ja ratsastajien kykyjä, mutta silti jäi suuhun maku, että EM:ssä ei kenttäratsastuksen taso – ainakaan maasto-osuudella – ole aivan samaa kuin maailman huipulla. Tai sitten vaikutelma johtui vain mukana olleista ei ehkä niin kenttäratsastukseen vahvimmin suuntautuneista maista. En tiedä. Areenassa kenttäratsastuksen EM on katsottavissa aina maaliskuun alkuun asti, joten ihmettelemään vaan jos ei ole vielä ehtinyt. Suora linkki niin maasto- kuin esteosuuteen löytyy tästä.
Ratsastuskilpailuja on hyvä katsella ennen omia tunteja. Ehtii hyvin tekemään mielikuvaharjoituksia, joka siis aidosti tarkoittaa haaveita ja kuvitelmia itsestään kiitävän ratsun selässä ylittämässä maailmanennätysesteitä – tosin nuo teinimäiset päiväunet sitten romahtavatkin aivan yhtä nopeasti kun takapuoli paukuttaa satulaa harjoitusravissa.
Kävimme eilen mustikassa. Oli hyvä paikka ja saimme kahteen pekkaan pieneltä alalta parissa tunnissa 25 litraa marjaa (ja hiukan metsää varpuina ja risuina). Kumartelin hieman, mutta välillä pääsi ojanpientareilta ja korkeammilta tuppailta noukkimaan hieman ergonomisemmassa asennossa selkää säästäen. Aika paljon sai kuitenkin kyykistellä ja ottaa painoa toiselle polvelle. Illalla ja nukkumaan mennessä saikin alkaa maksamaan laskua tuosta hauskuudesta. Ensin jäykistyi takareidet ja vaakatasossa oleskelu loppui lyhyeen, kun samaisen kaksipäisen reisilihaksen pidempi pää kramppasi urakalla. Se ei lauennut heti, ja tapellessani jalkaa suoraksi, hieroessani sitä pehmeämmäksi ja taapertaessani myöhemmin ympyrää, jotta jalka oppisi taas elämään jalkana, tulin ajatelleeksi, että minulla on jo pitkään nimenomaan vasen takajalka tehnyt kramppien suhteen eniten kiusaa. Toki oikeakin muistuttelee itsestään aika ajoin, varsinkin ulkonilkan ja varpaiden suhteen, mutta pahimmat reiden ja pohkeen krampit (molemmissa niin edessä kuin takana) ovat aina vasemmassa jalassa. Liittyisiköhän tuo mitenkään (oletettuihin) lantion alueen jumeihini?
Parhaimmat avut kramppien estoon yleisellä tasolla ovat tietysti
- riittävä juominen, mutta ei tolkuttomasti kahvina (jota itse en noudata)
- riittävästi suolaa
- riittävästi magnesiumia ja kaliumia
- tukevat ja mukavat kengät
- lämmin pukeutuminen, kostea ja kylmä ovat pahimmat
Muutoin luotan vakaasti tällä hetkellä kramppien estäjänä koktailiin, jossa on kaliumia, nestemäistä magnesiumia sekä arginiinia avaamaan verisuonia.
Kenttäratsastuksen EM herätti muutamia ihmettelyn aiheita. Nyt on (taas kerran) muistettava, että en minä tiedä aiheesta mitään.
Kouluratsastuskoetta ei näytetty, mutta muihin tapahtumiin verraten tekisi mieli kysyä, että onko kentän koulukokeessa lievempi arvostelu kuin ”aidossa” kouluratsastuksessa, vai onko vaativuustaso vain erilainen? Kenttäratsastuksessa ei siis vaadita Grand Prix tason suoritusta, vaan ollaan vaikka heA-tasolla?
Rataesteet ovat selvästi vaikeita kenttäratsastajille. Mutta johtuuko se ratsastajien taidoista vai erilaisesta hevostyypistä? Kenttähevoset kuitenkin eroavat kohtuullisestikin rakenteeltaan estehevosista.
Olen kuullut jo mainittavan, että kenttäratsastukseen hakeutuvat sellaiset, jotka eivät osaa kunnolla koulua eivätkä rataesteitä, ja joilla kaasu hirttää aina täysillä auki. Mutta toisaalta, kouluratsastajat tai rataesteitä hyppivät eivät selviäisi hengissä simppelistäkään maastoradasta korkeamman tason kilparadasta puhumattakaan.
Ei hajuakaan. Mutta silti haiskahtaa enemmänkin lajien väliseltä henkiseltä vastakkainasettelulta. Mutta silti kentän hevoset hyppivät huonommin rataesteitä. Ja menevät pahuksen komeasti maastoesteitä.