Hevosten ruokinta perustuu yleensä korsirehuun, siis heinään, jota täydennetään tarpeen vaatiessa väkirehulla – teollisilla tuotteilla, kauralla tai melassilla – ja kivennäislisillä, joihin myös suolakivi kuuluu. Jos asiaa verrataan koirien ruokintaan, niin kyse on aivan samasta kuin siirtyminen korkeaenergisiin HE-ruokiin (korkea valkuainen ja rasva) tai kananmunien ja rasvalisän käyttö. Kauraa pitäisi siis käyttää silloin kun perusruuan energia ei riitä. Hevosmaailman suhtautuminen kauraan on kuitenkin mielenkiintoisen kaksijakoinen. Sitä halutaan antaa, sitä koetaan tarvittavan, mutta sitä myös pelätään. Kaurahan lisää hevosen energisyyttä, jolloin sen korvien väli ”kuumuu” liikaa ja siitä voi tulla vaikeasti hallittava.
Minulla on ollut jo vuosia vaikeuksia uskoa hevosmaailman kaurateoriaa. Se sotii täysin kaikkia ravitsemusoppeja vastaan, mitä tiedetään muista. Mutta ehkä kaurassa ravintona on jotain sellaista, mitä muissa ei ole, tai sitten hevosen aineenvaihdunnassa on jokin oleellinen ero ihmisiin, koiriin, kissoihin, nautoihin tai sikoihin verrattuna. Ei luultavaa, mutta mahdollista. Toki ravinnolla voidaan vaikuttaa jaksamiseen, halukkuuteen, intoon tai niiden negatiivisempiin vastineisiin, mutta on huomattavan vaikea ymmärtää mikä kaurassa olisi sellaista, että sen jälkeen hevoset tulevat langoista läpi, riistäytyvät käsistä ja ovat liian vauhdikkaita ratsastustunneilla. Tuo nimittäin tarkoittaisi myös sitä, että kaura on yksi tehokkaimmista doping-aineista urheiluhevosilla.
Olen nähnyt miten kaurasta kuumuva hevonen on saanut kauraa omistajan tietämättä, eikä se kuumunut yhtään mihinkään. Olen myös nähnyt miten hevosen erittäinkin reaktiivista ja säikkyvää käytöstä on syytetty kaurasta johtuvaksi, vaikka hevonen ei ollut edes saanut kauraa. Minulla onkin erittäin vakaa käsitys, että kyseessä on vain hevosmaailman vastine koirapuolen teorialle ”luusta saa kaiken”. Mutta ihmetellään hieman asiaa.
Kaurassa on korkea proteiini, korkea rasva ja sitä kautta tietysti matalampi tärkkelys. Ravintoarvoja on aivan turha laittaa, sillä ne löytää googlella sekunnissa. Nyt kiinnostaa vain perusta.
Kaurassa on matala tärkkelys, mutta korkea rasva. Tällä on merkitystä lihastyön ja lihomisen suhteen. Sama vanha kaava pätee: jos tehdään työtä, eikä saada energiaa, niin ei jaksa ja laihtuu. Mutta jos ei tehdä työtä, niin lihoaa. Koska rasva on korkeampi, niin kaurasta saadaan korkeampi energia kuin muista – rasvastahan saadaan tuplakalorit hiilihydraatteihin verrattuna. Lisäkaloreita saadaan lisäksi kauran muita viljoja paremmin sulavasta tärkkelyksestä, joka eräällä tavalla kompensoi matalampia grammoja. Kun muilla päästään 30% sulavuuteen, niin kauralla päästään parhaimmillaan jopa päälle 80 prosenttiin.
Mutta tässä on koukku, kuten kaikki hevosihmiset tietävät. Se myös rajoittaa kauran antamista, hevosilla maksimissaan viiteen kiloon päivässä. Suurempi määrä ei ehdi sulamaan, ja alkaa aiheuttamaan bakteerikäymisen takia kaasua paksusuolessa – ähky ja kaviotulehdus uhkaavat. Poneillahan ei kauraa voi suuremmin käyttää juurikin kaviokuumeriskin takia, tai ainakin määrien täytyy olla huomattavan matalia. Väitän kuitenkin, että tässäkin ohjeistuksessa ei aidosti katsota työn määrää. Suurin osa poneista on laiskoina ja ylilihavina, mutta jos poni laitetaan työhön, niin asia muuttuu.
Olen törmännyt hieman turhan usein einen omituiseen rasituskäsitykseen ratsupuolella. Jos hevonen hiukankaan hengästyy, tai jopa hikoilee, niin sitä pidetään kovana rasituksena. Jos ravuria hiitataan lujaa maksimisykkeellä tai kenttähevosen kanssa vedetään vauhdikasta laukkaa jokunen kilometri, niin aletaan puhua rasituksesta (asiaa voisi vielä sotka aerobisella anaerobisella, mutta jätetään tällä kertaa väliin). Kovaa fyysistä rasitusta ei ole tunti tai pari pätkittäistä ravia ja muutama laukkapätkä koulukäytössä – henkisesti kuormittavaa se voi toki olla, ja siitäkin palautumiseen auttaa rasva, hevosellakin. Jopa puskaratsujen rauhallista taaperrusta poluilla ja pellon laidoilla pidetään lisäenergiaa vaativana kuormituksena.
Hevonen kuluttaa kävelleessään tunnissa noin 300 gramman kauran tai kilon heinän energian – kaavamaisia lukuja toki, mutta antaa hyvin suuntaa. Kun lisätään tempoa, niin kaloreita alkaa palamaan. Tunti rauhallista ravia vaatiikin jo kolme kertaa enemmän eli vajaan kilon kauraa tai muutaman kilon heinää. Löysin myös yhden viitteen – tarkastamattoman – jonka mukaan normaali ratsastus kasvattaa energiankulutusta jopa yhdeksänkertaiseksi, jolloin puhuttaisiin energiasta, joka tunnin työtä kohden vaatisi 2,7 kiloa kauraa tai vajaan 10 kiloa heinää. Mutta tuossa unohdettiin kertoa sellaisia pikkujuttuja, kuten mitä tarkoittaa ”normaali” ratsastus ja kasvaako energiavaatimus suhteessa lepoon vai kävelyyn.
Kellottakaa jonkun kerran paljonko tunnin aikana on aidosti vauhdikasta liikkumista, ja paljonko menee kävelyyn ja seisoskeluun. Tunti keskeytymätöntä ravia on aika paljon, ja tunti keskeytymätöntä nopeaa ravia tai kovaa laukkaa on… aika paljon enemmän.
Aidossa kovassa valmennuksessa olevat ovat aivan oma juttunsa, samaten niiden ruokinta. Niiden hevosten ruokinnassa aletaan puhua maksimääristä heinää ja kauraa, tai jotain muuta väkirehua, sekä kaura-annosten jakamisesta useampiin osiin vatsaongelmien välttämisessä. Tai väkirehua aletaan korvaamaan melassilla tai kasvisöljyllä.
Muistiin itselle. 3 dl öljyä antaa suunnilleen saman energian kuin kilo kauraa.
Aidosti rasitettavat hevoset ovat kuitenkin mielenkiintoinen pohdittava. Niillä kun käytetään kauraa paljon. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että ne ovat täysin pitelemättömissä? Kyllä, näin olen antanut itselleni kertoa. Mutta vain siinä tapauksessa, että töihin ei lähdetä – ei kauran takia. Syy kuumenemiseen on siis puhtaasti henkinen ja liittyy vain tarpeeseen päästä liikkeelle.
Voidaanko siis kauran kuumentavaa vaikutusta miettiä pelkän ruuan energian kautta? Ei voida. Jos kyse olisi kaloreista, niin silloin mikä tahansa rasvalisä (tai korkea hiilihydraatti) saisi tuntihevosen heittämään pahaa-aavistamattoman aloittelijan selästään tai kiihdyttämään ravin tahtia niin, että eteen tulee monte-kypärän osto. Mutta näin ei tapahdu.
Yksi mahdollisuus kuitenkin on, ja se on nimenomaan bakteerifermentaatio ja sen aiheuttama kaasu. Silloin kyse ei kuitenkaan olisi mistään kummallisesta kuumenemisesta, vaan yksinkertaisesti vatsavaivoista, joka saa hevosen tuntemaan olonsa epämukavaksi.
Voisiko siis kyse olla proteiinista? Kauraahan käytetään myös nostamaan ruuan proteiinipitoisuutta. Ihmispuolen lisäravinteissa joitain aminohappoja käytetään mm. rauhoittamaan tai lisäämään aktiivisuutta. Tiedetään myös, että proteiinien aminohapot osallistuvat huomattavasti useampaan kuin pelkkään lihasmassan rakentamiseen. Tässä on vain yksi ongelma. En löytänyt kauran aminohappoprofiilista mitään sellaista, joka puoltaisi tuota teoriaa. Se ontuu myös siinäkin suhteessa, että vaikka hevosen perusravitsemuksen suhteen kaurassa on korkea valkuainen, niin se jää grammamäärissä huomattavasti jälkeen niistä määristä, joita ihmisillä käytetään puhtaana aminohappona ”luonnevaikutuksisssa”. Plus että ihmislisissäkin kyse on useimmiten myyntiväittämistä, ei tutkitusta vaikutuksesta.
Jos proteiinit (oikeammin siis proteiinien aminohapot) aiheuttaisivat kauran kuumentavan vaikutuksen, niin silloin mikä tahansa, jossa on sama määrä proteiineja suunnilleen samalla aminokoostumuksella, aiheuttaisi kuumenemista. Mutta näin ei käy,
Minä en löydä mitään ravitsemuksellista perustetta. Silti liian monet väittävät kauran kuumentavan. Nyt minulla on painolastina koirapuolen uskomukset. Sielläkin monet näkevät vaikutuksia milloin missäkin.
Ehkä syy onkin ulkoinen. Kaurauskomukseen törmää useimmiten ratsupuolella, joten pohditaan sitä kautta.
- Koska kauraa käytetään lisäämään ravinnon energiaa rasituksessa, niin ehkä kyse onkin vain liikuntaan addiktoitumisesta. Into ja energia lisääntyy kunnon kasvaessa, eikä kauralla ole mitään tekoa asian kanssa – onpahan vain jotain, joka tapahtuu samaan aikaan
- Elämä muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja tylsä tallielämä saa vaihtelua kun aletaan tekemään enemmän töitä. Ja enemmän töitä tarkoittaa enemmän kauraa. Hevonen on vahva rutiinieläin, ja omalla tavallaan erittäin viisas – sillä ei ole mitään vaikeuksia yhdistellä määrättyjä asioita. Se yhdistää kauran palkinnoksi muutoinkin palkitsevaan liikkumiseen ja puuhaan, ja innostuu.
- Sukupuolten välillä on selvät erot. Erittäin useat
tädit tunti- ja puskaratsastajat suosivat tammoja, koska pitävät ruunia liian aktiivisina ja vauhdikkaina. Kun tamma saakin huumorintajuttomuudessaan ja eräänlaisessa perusrauhallisuudessaan enemmän vauhtia – aivan mistä tahansa syystä – niin syytetään kauraa. Kyse on siis vain valikoivasta havainnoinnista. Eikä kiimakierron ja ovulaation merkitystä saa missään nimessä väheksyä. - Ratsut ovat sukulinjoiltaan reaktiivisempia kuin työhevoset. Ei arabien ja määrättyjen puoliveristen sätkyily kaurasta johdu, vaan temperamentista. Minut varmaan hirtetään tästä, mutta minun silmiini täysverinen, arabimainen, kuumuus on merkki enemmänkin heikosta hermorakenteesta kuin kuumaa, aktiivista luonnetta. Suokit, eestiläiset ja ponitkin, ovat perusluonteeltaan kuitenkin tasaisempia, ja vaikka naapurin postilaatikko saattaa olla syy viedä täti takaisin tallille, niin ei jalan alle jäänyt ohja, riimuköydestä seinässä roikkuminen tai ohiajava tukkirekka ole syy saada paniikkia ja kivetä männyn latvaan piiloon, koska nyt me kuollaan kaikki. Olen myös ymmärtänyt, että ns. ”puhtaammalla ratsupuolella” on luonteen (aktiivinen vastaan reaktiivinen) suhteen suuriakin eroja puhtaasti verilinjoissa jos verrataan koulua, estettä ja/tai kenttäjalostusta – kouluhevosten hermorakenne on säikkyvin. Tai hienosti sanottuna: ne ovat impulssiherkkiä. Törmäsin aiheesta aivan vähän aikaa sitten yhteen juttuun, mutta en löydä sitä juuri nyt mistään. Ken tietää, niin voisi laittaa linkin kommentteihin? Kyse ei siis ole ravinnosta, vaan ylipäätään hevosen skitsoilusta, josta on helpompi syyttää kauraa kuin hevosen jalostusta tai hevosta yksilönä.
- Ratsastaja itse aiheuttaa kuumenemisen tietäessään, että hevonen on saanut kauraa, joten sen on pakko kuumentua. Alitajuisesti siis prässätään hevosta.
- Kansanuskomukset ja muut kuvitelmat, ei niistä sen enempää
Niin tai näin, niin aika paljon saa tulla uutta, että suostun nielemään kauran ongelmat luonnevaikuttajana.
