You are currently viewing Ratsuväen riemua

Ratsuväen riemua

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:19.12.2013
  • Artikkelia viimeksi muokattu:19.12.2013
  • Artikkelin kategoria:Ajatuksia / Videot

Entisaikoina kaikki oli paremmin. Miehet olivat rautaa ja laivat puuta hiiohoi. Ratsuväki osasi ratsastaa, vaikkakin se perinne alkoi hiipumaan sen jälkeen kun puolalaiset yrittivät pärjätä puoliverisillään saksalaisia hyökkäysvaunuja vastaan. Hevosetkin olivat vahvempia ja terveempiä. Joten kaikki oli todellakin paremmin.

Se, että jokainen – niin ihminen, koira kuin hevonenkin – oli hyvinä entisinä aikoina terveempi, on pelkkä myytti. Vahvempia ehkä oltiin, koska tehtiin ruumiillista työtä. Mutta muutoin kuoltiin nuorina ja raihnaisina. Eläimet eivät joitain harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta kokeneet rauhallista kuolemaa vanhuudessa. Koirat ammuttiin ja hevoset syötiin, heti kun eivät kyenneet töihin. Ihmiset kuolivat jaloiltaa omiin töihinsä. Joka aamu piti sytyttää tuli kylmässä torpassa ja pyykit pestiin jäävedessä. Ei elämä ihan pelkkää petäjäistä ja putkinotkoa ollut, mutta ei arki moisesta kaukanakaan ollut.

Mutta jotain on täytynyt olla. Eläimet kävivät sen verran kovaa koulua läpi, että nykyiset ns. työjuhdat (myös koirat) eivät kestäisi päivääkään. Pintelit etujaloissa? Buutsit kavioissa, että kengät eivät kolhi? Ihan oikeasti…

Kyse ei voi olla pelkästä ”jalostuksesta”, jossa suvun jatkamista ei enää nykyään ansaita suorituskyvyllä, vaan kauniilla katseella ja komealla olemuksella. Tai sitten vain edustamalla rotua, jonka varsat saa helposti myytyä kovalla hinnalla.

Oma, vahva, merkityksensä täytyy olla silläkin miten eläimet kasvoivat ja mitä niillä sinä aikana tehtiin. Rasitus vahvistaa, vaikkakin ylirasitus rikkoo ja tappaa. Eivät varsat ja nuoret hevoset maanneet joutilaina ja lihavina tarhoissaan. Ratsun kanssa täytyy olla vuositolkulla varovainen, ettei se vaan mene rikki. Ravurit juoksevat kilpaa kaksivuotiaina. Treve, kolmivuotias tamma, voitti noin 2,2 miljoonaa puntaa juostessaan laukkakilpailuissa 2100 metriä pariin minuuttiin. Eivätkä nekään ole käyneet sellaista fyysistä koulua läpi kuin mikä tahansa työhevonen menneisyydessä. Tai ratsuväen hevoset.

Vanhaa materiaalia. Pistää miettimään, että noinkohan puskamaastoponit tai edes kenttähevoset selviäisivät hengissä ja ehjänä. Laittaa miettimään toistakin asiaa – mikähän entisaikoina ratsuväessä oli hevoshukka loukkaantumisten takia.

Kannattaa laittaa videosta äänet pois. Ei ole pakko, mutta ainakin teitä on varoitettu.

http://www.youtube.com/watch?v=nOyvimZuF5o

Liittyvät kuvat: