Ajattelin tehdä raflaavamman otsikon, kuten Hessu; varo halpoja kopioita, mutta koska niiden kopioiden satulat yksistää maksavat enemmän kuin meidän koko kalusto, niin ollaan konservatiivisia. Olimme Ypäjällä Finnderbyä ihmettelemässä.
Olen ollut kohtuullisen ylpeä siitä, että en ole koskaan tipahtanut hevosen selästä. Tosin ratsastusura on sen verran lyhyt, ja ollut niin hevosten kuin ympäristönkin suhteen jokseenkin turvattu, että putoaminen ei ole kuitenkaan ole ollut aidosti edes vaihtoehto. Toki minä sen tiedän ja ymmärrän, mutta silti aiheella on kiva elvistellä. Nyt olo on kuin turpiin ottaneella ja selkään ja kylkiin sattuu sekä takaraivoa jomottaa. Virallisen statistiikan mukaan hevonen otti irtopisteen minua vastaan ja olen tipahtanut kenttään. Subjektiivisessa maailmassani, koska moisesta ei ole valokuvatodisteita, enkä tapahtunutta muista, niin it never happened – en ole koskaan pudonnut hevosen selästä.
Kokemus kertyy ajan myötä. Nyt on historiaa hevosen omistajana (huomaa: hevonen, ei poni; perheen väsynyt inside-joke) kokonainen päivä. Tai oikeammin kolmatta päivää tätä kirjoitettaessa, mutta aika on suhteellinen käsite. Kun polle muutti 16.6. aamupäivällä, niin day 1 on silloin 18.6. aamulla, koska takana on yksi täysi päivä. Ei pelkoa – maanantaihin mennessä sekoan laskuissa.
Jokainen, joka on on naamakirjatuttu tai seuraa minua, ei ole voinut välttyä tiedolta, että minulle oli tulossa hevonen. En minä siitä ihan joulukalenterin ja aamukamman yhteenliittymää tehnyt, mutta ei se paljon vajaaksikaan jäänyt. Kaipa ikä on tehnyt tehtävänsä, jolloin maailmassa on harvempi asia, josta jaksaa innostua – mutta nyt jaksoi.
Aika ajoin kysellään jonkin mineraali- ja vitamiinituotteen perään, jossa saisi yhdestä purkista kaiken mahdollisen. Jos ja kun täytyy tasapainottaa ruokintaa, niin purkkirumba hirvittää. On olemassa yksi syy siihen miksi toimivaa monivitamiini- tai -mineraalivalmistetta ei ole markkinoilla. Määrät ovat niin erilaisia. Jos yhtä tarvitaan grammatolkulla ja toista murunen, niin niitä ei saada sekaisin. Ja jos yhtä tarvittaisiinkin enemmän kuin toista, niin säätö ei onnistu. Tuossa tulikin jo kaksi syytä, mutta idea lienee silti selvä. Mutta nyt tuli apu ongelmaan. Markkinoilla on tuote, joka antaa kaikki tarvittavat tärkeimmät mineraalit ja vitamiinit yhdestä ja samasta purkista. Ja aina oikean määrän. Eikä tässä vielä kaikki. Kaupan päälle saadaan välttämättömiä rasva- sekä aminohappoja. Sekä tietysti entsyymejä.
Jackrussell Wilma on jo jonkin aikaakin ollut tallihommissa mukana. Mitä iloa on pitää russelia ja poneja, jos niitä ei voi pitää samoissa tiloissa. Se hyörii ja pyörii jaloissa sekä kavioissa, eikä siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota. Juoksentelee hevosten alta, etsii hiiriä ja parantelee oman suolistonsa bakteerikantaa lantakikkareilla.
Kävimme GoExpo messuilla viime viikonloppuna. Sunnuntaina tarkemmin sanoen. Kuten aina, niin meitä ei niinkään kiinnostanut fitness, pyöräily tai palloilut, vaan sinne mentiin katsomaan hevosia. Kamerat olisivat olleet myös kiinnostavia, mutta koska olen kehno ikkunaostoksissa ja uusi kalusto on ulkopuolella taloudellisten arkirealiteettien, niin jätin kiusaamatta itseäni.
Minun oli pakko selata blogia taaksepäin koska olen ollut viimeksi selässä. 5.12.2013 sanoi viimeisen ratsastuspäivityksen päivämäärä. Tulevana sunnuntaina pitäisi kiivetä taas kyytiin. Lähes kahden ja puolen kuukauden paussi. Hiukan arveluttaa miten sujuu. Pitäisi varmaan pyytää talutustunti. Kun ratsastusura on tunti per viikko -ajattelulla kaikkiaan noin 10 kuukauden mittainen, niin tämä paussi vastaa neljäsosaa. Pystyykö ihminen unohtamaan tuossa ajassa kaiken sen vähänkin minkä on oppinut?
Mitä tapahtuu kun lassotaan Wyomingissa nippu villejä mustangeja ja annetaan maallikoille sekä ammattilaisille 100 päivää aikaa tehdä villistä kaviotappajasta toimiva ja yhteiskuntakelpoinen hevonen?
