Olin kahtena edellisenä iltana kokeillut intervallityyppistä kävelyä painamalla itseni väsymisen rajoille. Saattaa toimia ja ehkä alan tekemään moista jatkossakin, mutta rääkin tuloksena tänään aamulla oli paikat kipeät.
Ulommat reisilihakset olivat kipeät ja pohkeet pyysivät armoa. Mutta myös selkä oli kipeä, joka johtunee pelkästään ryhdin romahtamisesta väsyessä – painuu etukenoon ja sikiötyyppiseen asentoon. Tuohon on jatkossa kiinnitettävä huomiota.
Joten aamutreeni sai mennä akselille palauttava liikunta. Kuluu siinäkin kaloreita.
Lähdin liikkeelle juoksumatolla kävellen vauhdilla 5 km/h kaksi kilometriä. Aikaa moiseen kuluu noin 24 minuuttia, mutta koska usein kävelen hieman yli, niin aikaa paloi luokkaa 26 minuuttia.
Tuo ero johtuu kellosta. Apple Watch laskee matkaa askeleista, kun raukka ei muutakaan osaa ja se heittää. Matkasta ja vauhdista riippuen 40 – 80 metriä verrattuna siihen mitä juoksumatto kertoo. Ja koska pyörivälle moottorille matkan laskeminen on perusjuttu, niin luotan aidoissa matkoissa mattoon enemmän – mutta pyrin tekemään kelloon sen mieleiset tasaluvut; nätimmän näköistä.
Tuolla vauhdilla kaksi kilometriä nostaa hien pintaan ja painaa sykkeen yli 140, joka on minulle riittävä – korkea leposyke pakottaa tekemään einen kovemmilla arvoilla töitä, tai ainakin niin olen asian pähkäillyt.
Matka ja vauhti eivät kuitenkaan sinällään väsytä, vaikka hengityskin jonkun verran kiihtyy. Mutta pystyn tuossa vauhdissa keskittymään kävelytekniikkaan ja -asentoon.
Kantapää edellä, koko jalkapohjalla rullaava askel ja selvä päkiäponnistus. Paino samanlaisena molemmilla jaloilla. Selkä suorana, katse eteen ja olkapäät paikalleen – joka huonolla ryhdilläni tuntuu kuin painaisi niitä liikaa taakse.
Pidin kävelyrupeaman jälkeen noin 5 minuutin paussin. Voidaan kutsua sitä vaikka palautumiseksi, mutta aidosti vaihdoin koiraparit ulos ja syömään.
Seuraavaksi otin lyhyen noin viiden minuutin mukamas-toiminnallisen lihastreenin. Ei se kunnollisen tehokasta ole, mutta saa hiukan ylävartaloa liikkumaan.
Palauttava tai hieman aktivoiva liikkuminen on suhteellinen kysymys. Se riippuu tekijästä ja peruskunnosta. Nimittäin siinä vaiheessa kun Oittinen toteaa toisen kerran, että jos kuminauha tuntuu liian löysältä ja sitä voi kiristää kiertämällä ranteen ympäri, minulla hyytyy hymy (jos hymyilisin tuossa vaiheessa).
Sillä hetkellä olen selvästi hengästynyt ja olkapäät pyytää lopettamaan – ja tuo täti vaan painaa menemään ilman hikitippaa ja hengityksen muuttumatta.
Tämä kuva kertoo riittävästi:
Viimeiseksi otin rauhallisen ja kevyen viiden minuutin venyttelyn, koska selkä kiukutteli. En ole koripallomitoissa 186 sentillä, mutta kun selällään ollessa levittää kädet ja pyöräyttää sivuilta pään taakse, niin meillä alkaa olla keittiön vapaan lattiapinta-alan neliöt vähissä.
Jotta saisi estettyä turhan zenin, niin kerään aina hieman stressihormoneja, kun todetaan kuinka tuntee miten selän kaikki pienet nikamat aukeavat ja selkä öljyyntyy. Minulla ei aukea kuin kyynelhanat (kuvainnollisesti…) koska selkälihakset ja lantio laittavat vastaan sen minkä pystyvät – ja nehän pystyvät.
Pari tuntia jälkeenpäin tuli kylläkin sellainen olo, että ehkä minulla olisi syytä hieman tarkistaa palauttavan liikunnan konseptia. Nyt on etureidet tukossa.
Olkoot, sillä huomenna on lauantai, joka tarkoittaa ns. tavoitteellisen treenin suhteen lepopäivää – pihatöitä joutuu kuitenkin tekemään, koska syksy pukkaa päälle urakalla.
Olin kuitenkin siltä osin tyytyväinen, että sain iPhonen aktiivisuusrinkulat liikunnan ja kaloreiden suhteen täyteen.
Applen aktiivisuus-appi on perusteiltaan hieman ongelmallinen. Se ei nimittäin kannusta lepoon, päinvastoin. Kun ylittää asettamansa tavoitteet, niin se suosittaa laittamaan vielä kovemmat tavoitteet. Ja kun ne ylittää reippaasti, niin siitä palkitaan.
Jos näyttää siltä, että tavoitteet jäävät täyttymättä, niin alkaa hirveä urputus ja vielä illalla viimeiseksi jaksetaan muistuttaa, että vielä on aikaa täyttää liikuntatavoitteet.
Ihmiset tuppaavat seuraamaan älyttömän älyn automaattisia kehoituksia – aivan kuin ne tulisivat joltain oikealta osaajalta. Vaikka ymmärrän mistä on kyse, niin ole itsekään immuuni tuolle. Jos olisin, niin en vilkuilisi rinkuloiden täyttymistä tai hermostuisi huomautuksista.
Se tarkoittaa, että tavoitteet kannattaa laittaa niin alas, että ne saa täyteen aika helpolla normaalin arkirasituksen päälle. Vaikka olisi lepopäivä, niin pienellä rauhallisella kävelylenkillä saavuttaisi koneelle ja itselleen rauhan ympyröiden täyttyessä.
Aktiivisuus-appi esittää myös minun makuuni hieman vajaata tietoa. Se mitä minä haluan on tieto sykealueesta. Apple kykenisi tarjoamaan moisen helposti, mutta ovat tyytyneet vähimpään mahdolliseen. Eivät varmaan halua kilpailla appien tekijöiden kanssa, koska he tuovat niin kovaa tulosta.
Suostuin maksamaan Fitiv-nimisestä appista. En ota kantaa onko se hyvä tai huono, tai olisiko joku muu parempi, mutta se oli ensimmäinen löytämäni, joka kertoo minulle siirtymät sykealueelta toiselle.
Tavoilleni uskollisena vilkaisin tavoitteita ihastellakseni saavutuksiani. Kun aktiivisuusrinkula olikin puolessa välissä indikoiden vartin liikkumista, sain stressihormonit ylös. Mitä hittoa, olin tehnyt töitä luokkaa 40 minuuttia ja tavoiteaika on 30.
Syy löytyi heti ja se johtui siitä mikä tekee Apple Watchista niin surkean urheilukellon.
Tämä oli tilanne:
Ja tältä näytti duuneja seuraavan Fitivin data:
Apple Watch ei ollut mitannut sykettä, ja kun se ei saa sykettä, niin sen mielestä mitään treeniä ei ole ollutkaan. Tuohon samaan törmää, jos tekee matalalla sykkeellä jotain – jos syke ei nouse, niin aktiivisuus-appi on vakaasti sitä mieltä, että mitään ei tehdä.
Apple Watch on huomattavan epäluotettava sykkeen mittauksessa. Kyllä, kellon pohja ja iho oli puhdas sekä ranneke tarpeeksi tiukassa. Silti se tekee tuota, päivittäin ja useasti.
Olen oppinut hieromaan kelloa ihoon ennen treeniä sekä mittamaan erikseen sykkeen syke-appilla, jolloin ainakin sillä hetkellä mittaus onnistuu. Osa neuvoo kostuttamaan ranteen kevyesti ennen työtä.
Ongelma kiusaa kuuleman mukaan niin 3-sarjaa, viitosta kuin uutta kutostakin.
Ottaen huomioon kellon hinnan, niin sen pitää pystyä parempaan. Syke, askelmittari ja toimiva GPS (sekä Apple Pay) ovat moisen kellon tärkeimmät perustehtävät. Ei sähköpostien tai tekstiviestien esittäminen postimerkin kokoisessa ruudussa. Ei edes Spotifyn tai Apple Musicin toisto ilman lähistöllä olevaa puhelinta (joka de facto täytyy kuitenkin olla bluetooth-etäisyyden päässä).
Toki olen liikkunut ja kuluttanut kaloreita ihan riippumatta mikä kello päättää tapahtuneen, ei siitä ole kyse. Kyse on ärsytyksestä, että laite ei tee mitä sen kuuluu tehdä – kuten täyttää niitä perhanan rinkuloita.
