Se, että ihmisten ruokaostoskäyttäytyminen Joulun alla on sekopäistä, on vanha ja kulunut uutinen. Ihmiset takuulla uskovat, että ruoka loppuu maailmasta. Se, mitä en tajua, on että jo joulupäivänä ABC:t ovat täynnä ruokaostoksilla olevia – varsinkin maitoa ja leipää haetaan. Luulisi, että kun maailmanlopun varastot on täytetty päivää ennen aattoa ja vielä täydennetty aattoaamuna, että moiset riittäisivät kahta päivää pidemmälle. Se, että Tapanina haetaan pitsaa, on aivan normaalia – tosin miksi sitäkin ei olisi voinut ennakoida.
Se, että kinkun paistamiseen ryhdytään pari kolme päivää ennen aattoa ja varsinkin sian takakoiven syöminen aloitetaan jo ennen aattoa, on minulle uusi suuntaus. Ymmärrän selityksen, että on typerää sitoa itsensä turhanpäiväisiin traditioihin ja koska Joulun pitäisi olla nautinnon ja levon juhla (unohdetaan jo se kristillinen kytkös) niin miksipä ei söisi possua kun mieli tekee. Valitan, minusta selitys ontuu. Jos noin olisi, niin kinkkua paisteltaisiin läpi vuoden. Eipä loppuisi jussina grillimakkara kesken kun löisikin juhlapöytään 15 kilon kinkun – siitä voisi sitten syödä läpi yön, sillä vaikka vain Jouluna saa syödä yölläkin, niin Juhannusta se ei koske, koska ei ole yötä. M.O.T.
Jouluruokien ennakointi kotona johtuu vain ja ainoastaan kyvyttömyydestä odottaa. Ei ole kärsivällisyyttä. On kiire ja ahneus voittaa. Vitonen vetoa, että talouksissa, joissa kinkku aloitetaan jo ennen aattoa, aloitetaan myös lahjojen purkaminen kääreistään ennen aattoa – ainakin osaa on pakko kurkkia.
Olisikohan tuo jäänne ja trauma jostain lapsuuden kärsimyksistä, kun paketit olit piilotettu?
Meillä ollaan downshiftattu joulusyömistä. Kala on jätetty kokonaan pois. Kala on pelkkä statisti joulupöydässä ja jää raskaampien ruokien jalkoihin. Surku kalalle, koska kala on hyvää, kala on kallista ja kala tykkää kun sitä syödään. Kalasta nautitaan omana ruokanaan, jonain toisena aikana.
Rosolli jäi tänä vuonna pois. Tosin tänä Jouluna meitä oli syömässä kaksi aikuista, joista vain toinen syö rosollia, eikä se ole minusta maustaan huolimatta mikään ykkösjuttu. Pärjään ilmankin, enkä koe menettäväni mitään. Menemme kinkulla, parilla laatikolla, oluella, siiderillä, kahvilla ja tortuilla. Niin ja alkukeitolla sekä jälkiruualla.
Meille on uusiperheenä, mutta riittävän monella yhteisellä vuodella, muovautunut pari omaa perinnettä. Perinteet ovat hyviä, vaikka pienemmätkin, koska ne antavat kuvan jatkuvuudesta – sekä yllätyksettöminä tuovat turvallisuutta.
Yksi moinen, tosin tuoreempi, on jouluelokuva. Se katsotaan aattona. Rare Exports. Hyvää Joulua ja aivan vitun railakasta Uutta Vuotta – leffa, jossa kertalaakista laitetaan tontut työttömiksi. Mona – 8v nyt – ei sitä ole katsonut, koska se on aikuisten juttu. Mutta ehkä ensi vuonna?
Kultapieni, sinähän tiedät totuuden Joulupukista? Ei, kyllä hän on olemassa, mutta hän ei ole aivan sellainen kun on väitetty. Ehkä katsomme nyt dokumenttielokuvan Oikeasta ja Aidosta Joulupukista™ ja sen jälkeen nuku hyvin.
Toinen on jokin jälkiruoka. Tänä vuonna se oli mascarpone-dajm-lime-suklaa-vadelma-kakku. Hyvää, täyttävää ja terveellistä. Oikeasti. Koristeiksi Minna väsäsi joulutähdet.
Mutta se varsinaiseksi perinteeksi muotoutunut on savuporokeitto. Aidosti hyvää, ja täyttävää. Sen verran täyttävää, että se menisi paikoin jopa ainoana ruokalajina. Emme ole tehneet tuota kuin Jouluna, koska liian usein syötynä se kärsisi inflaation.
Netti on piukassa erilaisia ohjeita, koska savuporokeitto ole mikään harvinaisuus ruokien joukossa. Me olemme hieman modifioineet ns. perusohjetta enemmän perheen makutottumuksia vastaavaksi. Meillä ei käytetä esim. hillosipulia, selleriä tai palsternakkaa. Liikaa makuja, ja mikä tärkeintä: liikaa makuja, joista meillä ei pidetä.
Yksinkertainen on kaunista.
Tästä tulee 4 annosta, tai 8 jos mennään sivistyneesti pienillä lautasilla.
- 5 keskikokoista porkkanaa
- n. 8 pienempää puikulaperunaa
- pienempi purjo
- laakerinlehteä
- ripaus suolaa
Kuoritaan, pilkotaan pieniksi ja keitetään pienessä määrässä vettä kypsiksi. Menee jotain 15-30 minuuttia.
Kerätään laakerinlehdet pois. Soseutetaan hienoksi.
Lisätään joukkoon:
- purkki Valion Kippari savujuustoruokakermaa
- 1 ½ purkkia Creme Bonjour savuporotuorejuustoa (kestää kaksikin purkkia, riippuu veden määrästä)
- mustaa ja valkoista pippuria
- chilijauhetta
- maltillisesti hiukan suolaa, kannattaa lisätä vasta aivan lopussa
Annetaan kiehua hissukseen hieman tiiviimmäksi ja huolehditaan, ettei pala pohjaan. Aikaa menee ehkä 20 minuuttia, hieman päälle. Tai jotain.
Kermaa ja juustoa kannattaa lisätä jos siltä tuntuu, oikeastaan hieman maun ja halutun paksuuden suhteen. Periaatteessa moinen pitäisi suurustaa vaikkapa Maizenalla, mutta minusta se on tarpeetonta.
Kymmenisen minuuttia ennen valmistumista lisätään joukkoon:
- 100 g hienoksi pilkottu savuporoa, hienous riippuu kuinka isoja sattumia haluaa – maulle sillä ei ole merkitystä
Hienostelu on tässä turhaa ja Pirkan savuporo kelpaa hienosti. Tai Lidlin, se on hiukan halvempaa. Muutama hyppysellinen kannattaa jättää koristeeksi.
Jos haluaa hiukan vihreää väriä näkyviin, niin timjami sopii mausteeksi ja persilja koristeeksi. Mutta koska meillä timjami varataan muihin tuorejuustolihakastikkeisiin, niin tässä en käytä.
Ruokajuomaksi sopii vaikka punkku, jos moista arvostaa. Mutta rehellisesti sanottuna kylmä vesi toimii parhaiten.
Sitten vaan syödään. Kuumana.
