Minulla on taipumusta kramppeihin. Sukuvika kun suksi ei luista, faija oli samanlainen. Vuosia sitten reiden suonenveto oli pop, nykyään todella harvoin – ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Silloin kylläkin sellaisella voimakkuudella, että jos ei ihan itku tule, niin kuitenkin tekisi mieli lyödä ja rikkoa paikkoja. Onneksi ei pääse liikkeelle toteuttamaan moisia mielihaluja, kun koipi huutaa hoosiannaa. Minulla ovat reisikrampit sen verran kovia, että ovat aiheuttaneet muutamankin revähdyksen, ja hiukan lievemmätkin laittavat ontumaan joiksikin päiviksi. Pohje on ollut myös kuvioissa. Sitten valokeilaan pääsivät varpaat. Ärsyttävä, ei tunnu mukavalta vaikka ei olekaan niin kivulias kuin reisi. Niitä tulee edelleenkin silloin tällöin. Nyt on pidempään nautittu nilkasta – niin ulkosyrjästä kuin varsinkin etunilkasta. Toki kämmenen ulkosyrjä, niskan sivu, kylki ja jopa vatsakin muistuttelevat aika ajoin olemassa olostaan. Hyvä että on vaihtelua, ei tule aika pitkäksi.
Minulla on yksi vahvasti krampeille altistava tekijä: kahvi. Juon sitä turhan paljon. Ja sitten vielä pari kuppia kiellon päälle. Toki kunto, tai sen puute, ja aika ajoin kohtuullisenkin epäterveet ruokatottumukset sekä mahdollisuuksien mukaan vinksahtanut unirytmi ja väsymys altistavat myös. Varpaiden, ja jossain määrin nilkan, suhteen auttaa kun ei päästä varpaita kylmiksi. Kumisaappaat ovat yksi helvetti. Jos varpaat pysyvät lämpiminä, ja kengät tukevat koipea, mutta eivät purista, eivätkä missään nimessä ole liian isot, niin kohtuullisen vähillä vammoilla, vaurioilla ja kiukuttelulla pääsee arjessa eteen päin.
Mutta silti en kahvia vähennä. Enkä tupakkaa. Ihmisellä on joitain syntejä oltava, ja koska en käytännössä ryyppää, en persaukisena harrasta uhkapelejä, laulaa en osaa ja huonot naisetkin ovat tuttuja vain isojen poikien jutuista, niin minä lunastan ikuisuuden alakerrasta kahvilla ja tupakalla. Krampit ovat siitä ilosta maksettava hinta.
Krampit pelottivat kohtuullisesti kun aloin yrittämään ratsastamista. Ensi alkuun meni hienosti, ei ongelmia. Sen jälkeen kun kantapäätä taottiin alas, varpaita ulos ja säärtä taaemmas, niin ei enää mennytkään niin hienosti. Pari lyhyempää kiukuttelua löytyi lihaspuolelta hevosen selässä ollessa ja yhden kerran tulin kohtuullisen lujaa satulasta jalan lihasten ilmoittaessa, että nyt kokeillaan kuinka lyhyeksi lihassyyt saadaan. Öisiä kramppeja sitten onkin ollut, mutta ei normaalia enempää.
Kramppien takia aloitin ns. ratsastuksen estolääkityksen. Toki tukahdutan sillä myös maitohappoja sekä domsia – viivästynyttä lihaskipua – mutta suonenvedon estäminen oli päätavoite. On toiminut. Suosittelen.
Tätiratsastajilla on paljonkin ongelmia väsymisen, hapoille menemisen ja kramppien kanssa. Tässä tarkoitan tätiratsastajilla heitä, jotka hyppäävät satulaan 50 ikävuoden paikkeilla. Painoakin on kertynyt lasten ja iän myötä, ja peruskuntokin on päässyt hivenen kehnoksi.
Ravi ei ole hauskaa, koska he eivät jaksa keventää – tai yrittää keventää – muutamaa minuuttia kauempaa. Siinä vaiheessa heillä on jalat jo niin hapoilla, että ei itseään enää satulasta irti saakaan vaikka haluaisikin. Rouvilla ratsastaminen kerran viikossa, joka on käytännössä ulkoilua, ei palvele kunnon kehittymistä. Rasitusta aletaan välttää tunneilla, koska tuntuu ilkeältä, joka taasen johtuu siitä, että ratsastuksen fyysinen osuus ylittää heidän kuntotasonsa, eikä kuntotaso kehity, koska ratsastetaan liian harvoin. Toki sekin on parempi kuin ei mitään, mutta minimaalisen vähäisellä lisäpanostuksella ratsastuksesta tulisi hauskempi harrastus: muuta ei tarvita, kuin viitenä päivänä viikossa varttitunnin verran reipasta kävelyä. Niin reipasta, että hengästyy ja jaloissa tuntuu. Muutaman viikon päästä vartin reippaampi meno ei enää väsytäkään, eikä siinä vaiheessa myöskään vakioratsastustunti.
Krampit ovat kuitenkin SE juttu, jota eniten säikytään. Ymmärrän täysin miksi ja siksi teinkin käyttämällemme tallille posterin, jossa selitetään toivoakseni hyvinkin yksinkertaisesti, mitä aikuisratsastajan kannattaisi tehdä, että saisi ainakin yhden esteen poistettua matkalla auvoisampaan harrastukseen.
Vassokuu, saa sitä hyödyntää: talli-info (PDF, 232 kt)
