Arkea. Taas.
En ole muutamaan kertaan päässyt tunnille. Perheen työvuorot tekevät kiusaa, ja suoraan sanottuna ei ilmatkaan ole olleet intoa herättäviä. Ehkä intoa laskee myös kiukutteleva selkä. Ehkä silti pitäisi kivuta kyytiin, mutta tunnit eivät kuitenkaan ole aivan ilmaisia, joten ei niitä kertoja viitsisi tuhlatakaan. Joten olen tyytynyt leikkimään tallipoikaa perheen naisväen ponien kanssa. Leikkiminen on oli aivan harkittu termi, sillä ei tässä minkäänlaisesta ammattitaidosta tai osaamisesta tarvitse puhua.
Liittyvät kuvat:
