Tilastollisesti ottaen meidän perheessä minä olen paras ratsastaja, koska en ole pudonnut hevosen selästä kertaakaan. Minna, joka on aloittanut tyypilliseen pikkutyttötapaan ratsastamisensa suunnilleen koulun kanssa yhtä aikaa ja lähtenyt liikkeelle ponien kanssa, on tullut useamminkin tonttiin.
Kaikki ratsastavat pitävät kypärää itsestään selvänä turvavälineenä, jonka käytöstä ei tingitä. Paitsi tallitöissä. Ja jos aurinko paistaa, tukka on hyvin, harrastetaan pehmeiden arvojen ratsastusta ilman kuolaimia ja satulaa (kengät ovat aina hyihyi, koska ponille voi laittaa kumitutit lenkkareiksi) ja varsinkin jos halutaan mukavia kuvia naamakirjaan. Mutta pääsääntöisesti selässä pidetään aina kypärää, eikä syyttä.
(lisää…)
