Jousipyssy ja inkkariponi
Ratsastuksen opettelu vaan jatkuu. Käytännön kehityksestä en tiedä, mutta henkiselle kasvulle heppatuntien videointi on tehnyt hyvää. Nöyryyttä se ei opeta, mutta itsekriittistä silmää omiin puuhailuun kylläkin. Oppimisvauhti ei päätä huimaa, mutta olen minä edistynyt. Hiukan. Mutta olen kuitenkin. Olenhan? Torstain tunneilla en saa yleensä postauksen videolinkissä olevaa hevosta, koska se on silloin opettamassa pidemmällä olevaa kouluratsastuksen harrastajaa – silloin minä painelen vanhalla ravurilla. Maanantaisin sen sijaan onkin usein tämä ruunapoju – hassu tapaus, jonka täytyy joka kerta kokeilla kumpi meistä ehkä kutenkin olisi se pomo. Alan hissukseen oppia miten sitä pitää kohdella, että pysyy suhteet hallinnassa. Hitaasti sekin oppi tulee, mutta tulee kuitenkin.
(lisää…)