Vajaakäyttötunti

Olin syyslomasäätöjen takia väärällä tunnilla. Ehkä siitä syystä alle oli määrätty vanha suokkituttu, Kelpasi minulle, sillä kaksi edellistä kertaa hannoverilaisen kanssa eivät olleet ns. menestystarinaa. Halusinkin takapuolen alle korkeampaa ja pidempiaskelista tapausta. Vanha tarina elämästä – kun omat taidot eivät riitä, niin säädetään kalustoa. Siksi toiseksi tarvitsin estoitta tunnin, joka kohentaisi hieman mielialoja. En saanut, osaksi ilman omaa syytä kylläkin ja näillä eväillä mennään taas viikko.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaVajaakäyttötunti

Laukka. Taas.

Olin tehnyt ennen tätä tuntia kohtuullisestikin mielikuvaharjoituksia. Ei niillä kroppaa saa tottelemaan, mutta minulle etu tulee siitä, että minun ei tarvitse enää kentällä miettiä mikä jalka menee eteen ja koska. Ainakaan periaatteessa. Jos tapahtuu mitä tahansa yllättävää tai poikkeuksellista, niin ajatukset karkaavat ja mistään ei tule enää mitään. En tiedä miten hommat hoituvat muissa ratsastuskouluissa, mutta omien kokemusten ja kuulopuheiden mukaan sama ongelma vaivaa joka paikassa: aloittelijat eivät ymmärrä mitä heille sanotaan, eikä kukaan kysy – mennään vaan ja toivotaan että mennään hiukan edes sinnepäin. Se vähä mikä ajatuksissa on, pitäisi pysyä koottuna ja järjestyksessä. Siksi mitään yllättävää ei saisi tapahtua. Mutta kun niitä kuitenkin tulee, kaikenlaisia, niin nekin pitää ottaa vain oppimismahdollisuuksina.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaLaukka. Taas.

Ravitunti

Taasen tunti takana. Pelkkää ravityötä. Sanoisinko, että aika puuduttavaa sanan erittäin laajassa merkityksessä. Toki sitä pitää työstää, koska se on kuitenkin käynnin lisäksi pääasiallisin tapa liikuttaa hevosta eteenpäin. Käyntiähän ei tarvitse harjoitella, koska sen jokainen osaa luonnostaan. Törmäsin tuohon väitteeseen taannoin, enkä ole samaa mieltä. Liian moni lakkaa ratsastamasta käynnissä ja rojahtaa perunasäkkinä kyytiläiseksi. Se, että hevosella annetaan löysää, ei tarkoita kuitenkaan sitä, että itse saisi lopettaa työn tekemisen. Mutta toki selässä on välillä kiva ihan vain rötköttääkin. Rentouttavaa.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaRavitunti

Leijunnasta realismiin

Pitäisi aina luottaa fiiliksiin. Kun kysyttiin, että haluaisinko tulla tänään tunnille, niin olisi pitänyt kieltäytyä. Väsytti, eikä oikein huvittanut. Mutta ajattelin, että se saattaa olla hyväkin asia, koska ei olisi liikkeellä ainakaan ylioptimistisena. Haluja vei hiukan sekin, että tiesin tuolla tunnilla olevan pikkutyttöjä hieman liikaa. Lisäksi minulla oli tunne, että tässä mennään saman kaavan mukaan kuin viikko sitten, eli itse asiassa minun tehtäväni on vain lämmittää hevosta seuraavalle länkkäritunnille. Olen ehkä väärässä, mutta silti en aivan ymmärrä miksi minua nyt laitetaan koko ajan ponityttöjen kanssa samalle tunnille. Ehkä kyse on vain niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin että se on ainoa sopiva väli, jossa minulle sopivan kokoinen ruuna on vapaana – ja muut osaavat pitää paremmin puolensa. Täytyy varmaan siirtyä takaisin vakiotunnille, koska minusta tämä laita-minut-sopivaan-väliin-koska- on-kesä-eikä-minulla-ole-päivällä-merkitystä systeemi ei nyt ihan toimi.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaLeijunnasta realismiin

Ainakin 110 senttiä. Tai melkein.

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Tunnit

Uusi ratsastusvuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei. Yllätys oli suuri, kun tallilla ei vastassa ollutkaan sellainen ruskea ruuna, vaan harmaa. Kevättä pukkaa ja sen huomaa. Ruunareipas oli piehtaroinut urakalla savessa ja oli sen näköinen. Minulla meni tunnin verran aikaa ja kolme tupakkaa ennen kuin se oli harjattu taas hevosen oloiseksi. Siis nimenomaan oloiseksi. Sillä karvanlähdöllä se näytti siltikin enemmän kapiselta ketulta kuin suomen putelta, Mutta en tiedä kummasta löytyy enemmän savipölyä – minun keuhkoistani vai karsinan lattialta. Selkään kuitenkin pääsin.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaAinakin 110 senttiä. Tai melkein.

Vuosi täynnä

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Tunnit

Olin ensimmäisen kerran elämässäni hevosen selässä viime vuoden tammikuussa. Siltä osin ratsastusurani ensimmäinen vuosipäivä oli ja meni jo. Mutta koska tässä on  ollut parikin pidempää pätkää ilman tallikäyntejä, ratsastusmerkityksessä siis, niin viimeksi päätin, että seuraava tunti olisi yksivuotisratsastuskerta. Hieman yllättäen se oli tänään.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaVuosi täynnä

Peruutuksia ja siltoja

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Tunnit

Tunti on taas poukittu satulassa. Viikko sitten minulla oli sisäreisien yläpäät kipeät ja jäykät seuraavana päivänä, nyt ne oli jos ennen kuin tallilta päästiin kotiin. Kuten blogin FB-sivulla taisin todeta, niin DOMS:in (rasituksen aiheuttama viivästynyt lihaskipu)n puuttuminen lienee sittenkin johtunut ihan vain työn puutteesta. Tosin en ole aikoihin ottanut ”estolääkitystänikään”, mutta silti alkuaikojen (ja nykyisetkin) ongelmat johtuivat mukana matkustamisesta, en siis ratsastanut.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaPeruutuksia ja siltoja

Tauolta töihin

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Tunnit

Pyöreät 2,5 kuukautta taukoa ratsastamisessa. Sinä aikana olisi ehtinyt saada kropan kuntoon ja kerrattua teoriaa. Minä sen sijaan jätin venyttelyt tekemättä, tuplasin koneen edessä istuskelun ja onnistuin unohtamaan laukan noston perusteet. Näin sitä panostetaan harrastukseen.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaTauolta töihin

Taipuu ja asettuu. Ehkä joskus.

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Tunnit

Olen jo muutamaan kertaan vinkunut ja valittanut ratsastuksen kurjuutta, kuinka mikään ei onnistu. Anellut edes yhtä onnistumisen hetkeä, että saisi motivaation takaisin. Nyt voin tyytyväisenä sanoa heti alkuun, että tänään meni omalla mittapuullani hyvin ja sain sen pitkään kaipaamani onnistumisen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että josko tätä hommaa voisikin jatkaa. Ehkä kuitenkin on mahdollisuuksien rajoissa, että opin ratsastamaan. Joskus.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaTaipuu ja asettuu. Ehkä joskus.

Sanatonna

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Tunnit

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Minulle se tarkoitti tällä kertaa ratsastustuntia. Ensimmäisen kerran varmaan neljään viikkoon, en jaksa laskea. Työkiireitä, auto-ongelmia, selän kiukutteluja. Sain selkäni kohtuullisen pahasti jumiin ja kipeäksi kun tein yhden vapaaehtoisprojektin. Käytännössä yhtä mittaa koneella istumista puolitoista vuorokautta, nukkumatta, liikkumatta ja pirullisella määrällä kahvia. Koska ruoto oli hetken aikaa kohtuullisen kipeä, niin jäi venyttelytkin. Ja kun moisen jättää hetkeksi väliin, niin se unohtuu sitten kokonaan. Lienee aika ryhdistäytyä taas tai kohta ei ole millä ryhdistäytyä.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaSanatonna