Suomessa päätettiin EU:n avustuksella noin 10 vuotta sitten, että suomalaiset hevoset elävät liian ahtaasti ja voivat huonosti. Talleille määrättiin uudet vähimmäiskoot. Siirtymäaika oli pitkä, koska kyseessä oli melkoisen suuri muutos, mutta nyt se aika on käytetty. Vuodenvaihteen jälkeen valvontaeläinlääkärit alkavat ratsaamaan talleja mittanauhojen kanssa.
Uudet EU-mitat koskevat aivan kaikkia takapihatalleista isoihin ratsastuskouluihin. Uudemmat paikat pääsevät helpolla, koska niissä on yleensä (luultavasti) jo alusta asti noudatettu uusia mittoja – pakosta, jos ne on rakennettu 10 vuoden sisään. Mutta vanhemmat paikat, jotka on perustettu vanhojen maatilojen navetoihin ja muihin maatilarakennuksiin, ovat olleet ihmeissään. Hirsivälipohjia ja betonisia lattioita ei ihan helpolla siirrellä. Kukaan ei vielä tiedä moniko ammattitalli joutuu tai on jo lopettanut, mutta arviot ovat ratsupuolella olleet järkyttävän suuria: pahimmillaan puolet ns. villeistä talleista ja kolmannes SLR:n talleista joutuisivat laittamaan lapun luukulle, koska vaatimuksia ei ole mahdollista toteuttaa rakentamatta täysin uutta, tai muutokset maksavat muuten vain liikaa – varsinkin jos mittavaatimuksia noudatetaan millilleen.
Alkaa olla kohta tarjontaa hevosen lihasta.
Yksi ongelma EU-mitoissa oli, että ne laskettiin katon alimmasta kohdasta – oli se sitten kattotuoli, valaisin tai vesiputki. Lisäksi koko pilttuun mitan olisi täytettävä korkeusvaatimukset. Valvontapuoli on kysellyt, että oikeastiko heidän on etsittävä lattian korkein kohta ja mitattava siitä. Tuohon on ilmeisesti tulossa joku järki, olkoonkin että ministeriö ei pidä tulkintaohjeissaan turhaa kiirettä. Korkeus lasketaan katosta huomioimatta valaisimia jne. ja noudatettaisiin kahden prosentin mittamarginaalia – 2,40 metrissä siis heittoa saisi olla 4,8 senttiä. Samaten lattiapinta-alavaatimus laskettaisiin siltä alalta, jossa kattokorkeus on määräysten mukainen ja loppupilttuussa katto saisi olla matalammalla.
Uudet EU-mitat eivät koske pelkästään ammattitalleja. Monet ovat pitäneet hevosiaan siirtotalleissa tai itse rakennetuissa, ja ne on järjestään korotettava. Kuinka moni sen sitten on tehnyt jää nähtäväksi. Mutta ilmeisesti maassa on tammikuun ensimmäisen jälkeen tuhansittain eläinsuojelurikkomukseen syyllistyviä.
Korkeus on siis oltava vähintään 1,5 x säkäkorkeus. Tarkoittaa sitä, että kun tällä hetkellä tuollainen aika tyypillinen alle 165 senttinen puskaratsu elää päätään kolhimatta jossain 220 korkeassa tallissa, niin voidakseen hyvin, sillä on taattava vähintään yhdeksän neliön lattiapinta-alalla 2,48 metrin korkeus.
Minä olen 186 pitkä. Pystyn siis oviaukkoja lukuun ottamatta kulkemaan ja olemaan aivan iloisen onnellisesti kahden metrin huonetilassa. Nyt satasenttinen poni vaatii minimin 2,2 metriä.
Anteeksi nyt vaan, mutta aidostiko Suomessa kattokorkeus oli eläinsuojelullinen ongelma? Eiköhän kuitenkin lattianeliöt olleet oleellisempia.
Näillä kuitenkin mennään. Me selviämme ilman talliremontteja likan ja rouvan hevostarpeen suhteen. Minun ei kannata haaveillakaan omasta, vaikka meidän alamittainen siirtyisikin käyttämään äitinsä kanssa samaa hevosta – minun kokoluokkani hevosta ei meille voi ottaa, koska tallin katto on noin 10 senttiä liian matala.
Mutta hyvä se silti on, että eläinten olosuhteita parannetaan. Onhan tuo kattokorotus huomattavasti parempi kuin esimerkiksi vaatimus ulkona olon tai liikkumisen määrästä?
Minulla on hassu olo, että ei tässä takana ole olleet eläinsuojelijat, vaan eläinoikeusihmiset. Noissa kun on on selvä ero. Päättäjiä on taas viety kuin pässiä narussa samalla fiksulla lobbaamisella ja päättäjien asiantuntemattomuutta hyödyntäen kuin vaikka aikoinaan biodynaamisen viljelyn tai luomueläimillä homeopaattisen hoidon suhteen.
[download id=”3187″]
