21.9.2020 aloitin Suuren Ja Mahtavan Elämäntapamuutoksen. Eli laihduttamisen lähtöpainosta 102 kg, nollakunnosta ja negatiivisesta liikkuvuudesta. Paino oli aiemmin ollut 104 mutta se tuli sen pari kiloa alas ihan sillä, että meiltä loppui leivontasuklaat ja mansikkahillo – plus lakkasin ostamasta Lidlistä niiden jotain energiajuomaa 12-packinä.
Liikkuminen tehostaa hieman painonlaskua, mutta ruuasta se silti lähtee liikkeelle. Ja etenee.
Tein itselleni 1600 kcal ohjelman, koska ynnäilin sen riittävän laiskalle miehelle. Ongelmantynkää oli siinä, että moinen edellyttäisi neljää syömistä päivässä – enkä minä siihen kykene. Joten ratkaisu oli kylmän looginen: ohjelma saa olla ja syön vain kolme kertaa; se uupuva neljäs sallii hieman pelivaraa joskus johonkin ylimääräiseen.
Perusta oli siis 1600 kcal/vrk, mutta käytännössä olin 1200 kcal/vrk. Ei muuten välttämättä se paras idea. Ensimmäiset kaksi viikko minulla oli nimittäin krooninen nälkä. Syvempi ongelma on riski turhan kovasta säästöliekistä – säästöliekkiä itsessään ei voi koskaan välttää miinuskaloreilla.
Suurimmat henkiset kompastuspaikat olivat lautaskoko ja varsinkin -määrä sekä yösyöminen. Itse asiassa olisin saanut ihan saman tehtyä, paljon vähemmällä vaivalla, ottamalla vähemmän ruokaa lautaselle ja olemalla syömättä yöllä, mutta – taas kerran – minulla on nallekarkin selkäranka ja pelkkä päätös ilman suunnitelmaa, joka palvelee lopputulosta, sekä antaa näkyviä etuja, ei vaan toimi.
Kyllä. Olen pääsääntöisesti laiskuri, jolla on vahva taipumus pragmaattiseen ajatteluun ja kumpikin palvelee prokrastinaatioon perustuvaa elämäntapaa. Joten tarvitsen ohjelman, sen muokkaamista sekä mitattavia tuloksia.
Yösyöminen oli varmaan suurin ongelma. Naureskelin aikoinaan väitteelle, että epäsäännöllinen vuorokausirytmi, valvominen ja väsyminen promoaisivat yösyömistä, mutta en enää. Jos rytmi ajautui malliin valvotaan johonkin aamuneljään asti ja ylös kello 9, niin kokonainen paahtoleipa ja mansikkahillopurkki saattoivat olla ihan rutiinia. Kertyyhän siitä kaloreita vyötärölle aika äkkiäkin. Taistelen asian kanssa edelleenkin, mutta koska meillä ei ole enää paahtoleipaa ja mansikkahillo suoraan purkista on tylsää (kyllä, olen kokeillut monta kertaa) plus kaikki ylimääräinen makea on jo syöty (nonparelleja myöten), niin vaihtoehdot ovat supistuneet.
Krooninen nälkä on helpottanut. Tuo ei ollut uutinen. Tuttu juttu menneiltä vuosilta, mutta siihen pisteeseen pääsy on tuskaa – palaa aika paljon kahvia, ja tupakkaa.
Aamupala
Syön aamupalan noin puolen päivän aikaan. Herään aika tyypillisesti nykyään 8 jälkeen, juon kupin tai kaksi kahvia, ihmettelen nettiä ja yritän kerätä jotain motivaatiota. Jos ei ole aamupäivästä puhelinaikoja, niin joskus 10.30 paikkeilla laitan juoksukengät jalkaan ja hyppään juoksumatolle kävelylenkille. Tai mitä sitten teenkään. Aamukuntoilu tapahtuu siis aina tyhjään vatsaan (kahvia ei lasketa).
Alkujaan aamiainen oli puuroa (se 40 g pikapussukka), hieman ehkä jotain marjoja ja 2 dl raejuustoa. Jaksoin viikoin ja lopetin. Ei vaan pysty. Minulle tuli fyysisesti huono olo. Joten aamupala muotoutui malliin:
- 4 siivua pekonia
- 2 kananmunaa
- 1 dl raejuustoa
Lounas (tai jotain)
Nälkä saattoi tulle päivän mittaan, mutta useimmiten ei (ei tullut ennenkään, en ole koskaan ollut kummoinenkaan päiväsyömäri), joten seuraava ruoka eli lounas tulee syötyä useimmiten kello 18 pintaan. Joskus saattaa venyä 19 – 20 väliin, mutta se on iltapuuhien kannalta liian myöhään – ei meinaa jaksaa liikkua.
Muutaman kerran on tullut kohtuullinen nälkä joskus 15 aikoihin. Ne olen hoitanut joko lautasellisella puuroa (kyllä, teelusikallinen voita silmäksi on ihan ok) tai parilla kananmunalla. Joskus Skyrillä.
Pääruoka itsessään on aika tyypillinen:
- wokkivihanneksia mitä sielu sietää/nuudeleita 50 g/muutama perunakroketti – joku noista
- kanaa/possua/nautaa/kalaa/maksaa (tai maksalaatikkoa) noin 120 – 200 g, riippuen hieman, nyt se on vakiintunut kylläkin lähemmäs 200 grammaa – käytännössä aina vähärasvaista ja muutoin muoto on vapaa, suikaletta, palaa, fileemallia, jauheuttua… Jauhelihan vaihtuminen sikanaudasta vähärasvaiseen nautaan on ehkä omalla tavallaan olennaisin muutos
- jääsalaattia, kaaleja, ruusukaalia, parsaa, tomaattia, paprikaa… rehuja ei lasketa ja niillä täytetään lautasen tyhjä pohjapinta-ala. Päälle saa laittaa luokkaa ruokalusikallinen jotain salaattikastiketta
Iltapala
Iltapalaksi, siinä puolen yön tietämissä, on vakiintunut purkki Skyriä, tai sitten Valion ProFeel-sarjan minttusuklaajuttua. Myönnetään – joskus olen syönyt kaksi purkkia. Olen paha ja heikko ihminen.
–
Päälle menee sitten vitamiinit ja mineraalit. Aika pitkälle muuten samaa kuin mitä menisi treenikoiralle.
D, E, kalsium, sinkki, magnesium, kalium (ja suolaa ruuan mukana). Lisäproteiinia ja kreatiinia.
Naisilla on muuten helmasyntinä (pun not intended) vähentää suolaa, koska vähentäminen on hyvä ja terveellinen asia. Sitten lisättävä suola korvataan söpön vaaleanpunaisella himalajalla tai muulla vastaavalla turhakkeella. Silloin kannattaa varmistaa oma jodin saanti vähintään, mutta jos treenaa itsensä kovaan hikeen meikäläisen malliin kahdesti päivässä, niin vähäsuolainen ruokavalio on hyvä tapa rikkoa itsensä.
Aina joskus saa syödä tai juoda jotain kivaa. Paitsi jos tietysti pyrkii askeesiin ja yrittää saada kirkaamman kruunun sillä, että pääse somessa elvistelemään kuinka on luopunut kaikesta hyvästä. Kyllä te tyypin tiedätte. Samaa hysteerispohjaista itsensä ja muiden vakuuttelua kuin mitä röökin lopettaneet harrastavat. Jos tupakoinnin lopettaminen oli niin hemmetin mahtava ja helppo asia, niin miksi kokee tarpeelliseksi tehdä lopetuspäivästä joku kansallinen pyhä? Keskeneräiseltä surutyöltä se minusta kuulostaa.
Minulla kiva tarkoittaa sitä, että voin aina välillä ostaa pullon Ediä kaupasta, jopa jonkun suklaapatukan. Ero entiseen on se, että nyt tosiaan puhutaan suklaapatukasta – ei viidestä Fazerin isosta levystä (10 eurolla) tai kilon paketista englanninlakritsia.
Tehän tiedätte ne anglotyyppiset karkkisauvat, candy canet? Valitettavasti Joulun sesonkituote, koska minulla on vakava riippuvuussuhde niihin. Ostin 10 pakettia (oliskohan 12 kappaletta per paketti) ja söin ne viikon aikana, joka vaati säännöstelyssä lähes yli-inhimillistä voimaa. Silti laihduin kilon viikossa, joka lähti viikkoa ennen ja viikko jälkeen.
Päivittäinen sokeriannos ei lihota. Se lihottaa vasta sitten kun nousee grammamäärissä samaan kuin ruoka, mutta ruokaa ei leikata.
Samaten viikonloppuna voi hakea pitsan, grilliruokaa, mitä tahansa. Se ei sotke laihtumista, mutta pitää korvien välin kunnossa.
