Teurastuskielto
Hevosella luvaton lääkitys aiheuttaa elinikäisen teuraskiellon ja luvan käyttää mitä tahansa lääkettä.
Hevosella luvaton lääkitys aiheuttaa elinikäisen teuraskiellon ja luvan käyttää mitä tahansa lääkettä.
Suomalaisten mielestä Irlanti on maaginen vihreä saari, jossa iloiset paddyt ryypiskelevät Guinnessia punainen parta tutisten ja kaikilla on hauskaa. Asuin siellä. Aidosti Irlanti on EU:n tuilla elänyt teollistuneeksi maaksi alikehittynyt yhteiskunta, jolla ei ole suurempaa teollista tuotantoa, tehoton maatalous, ei luonnonvaroja (eikä luontoa) ja nykyään ei ole enää talouskuplaakaan. Punapäitä riittää kiitos viikinkien (pakko)geenisiirron, mutta maagisuus tarkoittaa laiskuutta, piittaamattomuutta, välinpitämättömyyttä ja ahneutta. Iloisuus on usein röyhkeyttä ja nurkkakuntaisuutta. Guinnessia ei juo kuin vanhukset ja turistit, muut kittaavat Budweiseria. Mutta hevosia siellä riittää, melkein yhtä paljon kuin greyhoundeja.
Jätin ratsastustunnin väliin tällä viikolla. Suurin syy oli pieni hoppu saada toinen tallipaikka kuntoon, sillä uuden asukin pitäisi saapua sunnuntaina – siis huomenna. Mutta koen tarvitsevani myös pienen hengähdystauon. Homma ei toimi, joten nollaus on paikallaan. Lisäksi saan hieman lisäaikaa yrittää saada kroppa kuntoon. Minna ehdotti vaihtoehdoksi valjastuksen ja ajamisen alkeiden opettelua, eikä se välttämättä olisi ollenkaan huono idea. Siis ohessa, ei ratsastusta korvaavana. Pitäisi varmaan löytää siihenkin jostain aikaa, päivien lyhyys alkaa olla rajoittava tekijä.
Hevosten ruokinta perustuu yleensä korsirehuun, siis heinään, jota täydennetään tarpeen vaatiessa väkirehulla – teollisilla tuotteilla, kauralla tai melassilla – ja kivennäislisillä, joihin myös suolakivi kuuluu. Jos asiaa verrataan koirien ruokintaan, niin kyse on aivan samasta kuin siirtyminen korkeaenergisiin HE-ruokiin (korkea valkuainen ja rasva) tai kananmunien ja rasvalisän käyttö. Kauraa pitäisi siis käyttää silloin kun perusruuan energia ei riitä. Hevosmaailman suhtautuminen kauraan on kuitenkin mielenkiintoisen kaksijakoinen. Sitä halutaan antaa, sitä koetaan tarvittavan, mutta sitä myös pelätään. Kaurahan lisää hevosen energisyyttä, jolloin sen korvien väli ”kuumuu” liikaa ja siitä voi tulla vaikeasti hallittava.
Kuten arvata saattaa, niin tunnen joltistakin mielenkiintoa hevosen ruokintaa kohtaan. Yksi syy on tietysti yleinen mielenkiintoa asiaa kohtaan, mutta toinen on tietysti kotona oleva poninreuhka; ne ovat kuitenkin ruokintavirheille hevosta alttiimpia. Ravinto on se perusta, jolle kaikki muu rakennetaan alkaen yleisestä terveydestä ja hyvinvoinnista päätyen puhtaaseen suorituskykyyn. Mutta ravitsemuksen ymmärtämisen yksi perusvaatimus on ymmärtää edes pintapuolisesti mitä suun ja peräaukon välillä tapahtuu. Ynnätään siksi perusasiat.
Blogivastaukseni oli linkitetty ravia.fi-foorumillekin. Ihan ok, sillä en edes tiennyt, että raviporukallakin on oma fooruminsa. Luulin, että kaikkitietävä ht.net on ainoa hevosaiheinen foorumi. Tosin pienen ja hyvin kevyen selailun perusteella uskaltaisin väittää, että hevostalli.netin kirjoittajista osa käy ravia.fi foorumillakin. Tosin asiallisempaa menoa tuolla oli. Silti uskallan väittää, että suomi24, hevostalli ja jopa ravia.fi ovat eläviä esimerkkejä siitä, että aikuisten (?) ihmisten ei saa antaa kirjoittaa nimimerkeillä.
Olin syyslomasäätöjen takia väärällä tunnilla. Ehkä siitä syystä alle oli määrätty vanha suokkituttu, Kelpasi minulle, sillä kaksi edellistä kertaa hannoverilaisen kanssa eivät olleet ns. menestystarinaa. Halusinkin takapuolen alle korkeampaa ja pidempiaskelista tapausta. Vanha tarina elämästä – kun omat taidot eivät riitä, niin säädetään kalustoa. Siksi toiseksi tarvitsin estoitta tunnin, joka kohentaisi hieman mielialoja. En saanut, osaksi ilman omaa syytä kylläkin ja näillä eväillä mennään taas viikko.
Minä en tiedä raviurheilusta mitään. Aikoinaan turkulaisena olen käynyt kaksi kertaa Metsämäessä raveissa, ja silloin se oli… tylsää. Ravimiesten näköisiä äijiä kaljatuopit käsissä ja oluen hakemisella ei ollut kiire, koska lähdöt kestävät niin kauan. Starttien välit olivat pahuksen pitkiä, ei oikein hajuakaan mitä tapahtui ja toton tädit olivat nyrpeitä, kun en osannut pelata. Nyt asutaan lähellä Vermoa, asuinkumppanilla on ravitausta eikä silti olla käyty raveissa. Monta kertaa puhuttu kylläkin, että pitäisi mennä. Ei menty.
Suomessa päätettiin EU:n avustuksella noin 10 vuotta sitten, että suomalaiset hevoset elävät liian ahtaasti ja voivat huonosti. Talleille määrättiin uudet vähimmäiskoot. Siirtymäaika oli pitkä, koska kyseessä oli melkoisen suuri muutos, mutta nyt se aika on käytetty. Vuodenvaihteen jälkeen valvontaeläinlääkärit alkavat ratsaamaan talleja mittanauhojen kanssa.
Hevosen ruokkiminen on helppoa. Heitetään heinät eteen kolmasti tai neljästi päivässä, huolehditaan että on vettä ja se oli sitten siinä. Kesällä päästetään laitumelle, eikä tarvitse huolehtia edes heinistä. Minulla ei ole kokemusta eikä tietoa hevosten ruokinnasta ja ravitsemuksesta, mutta kohtuullisen kattava ymmärrys koirien ravinnosta sekä pintapuolisesti jopa ihmisistäkin. Siltä pohjalta minulla on suuria henkisiä estoja hyväksyä moista asennetta. Joten, kuten aina ja kaikessa, niin käytännön kunnollinen toteuttaminen vaatii teorian osaamista (ja ymmärtämistä) eli netti auki, ja siinä välillä yritetään pitää eläin hengissä – silti, taas kerran: hengissä säilyminen ja optimi eivät ole sama asia.