https://www.facebook.com/photo.php?fbid=557625704325337&set=a.557625804325327.1073741826.557624827658758&type=1 Minna Turusen alunperin naamaan postaama, mutta koska näämmä henkilön statusta ei voi upottaa, niin pyöräytinpä blogille sivun.
Se, että ihmisten ruokaostoskäyttäytyminen Joulun alla on sekopäistä, on vanha ja kulunut uutinen. Ihmiset takuulla uskovat, että ruoka loppuu maailmasta. Se, mitä en tajua, on että jo joulupäivänä ABC:t ovat täynnä ruokaostoksilla olevia – varsinkin maitoa ja leipää haetaan. Luulisi, että kun maailmanlopun varastot on täytetty päivää ennen aattoa ja vielä täydennetty aattoaamuna, että moiset riittäisivät kahta päivää pidemmälle. Se, että Tapanina haetaan pitsaa, on aivan normaalia – tosin miksi sitäkin ei olisi voinut ennakoida.
Minä olen valmis Joulun tuloon. Kuten kuvasta näkee, niin ruoka ja viinat on hankittu. Meillä ei lapselle tarjota selvää joulua, eikä muutakaan pyhää. Joskus otetaan ilman syytäkin. Tosin lapsi ei ole kotona Jouluna, mutta silti. Minä en ruokaoluistani luovu siksi, että jollain on alkoholiongelma. Meillä ei ole ongelmaa (denialismia?) sillä viinat ovat aina mahtuneet hyvin kaappiin. Nytkin on kylmäkaappi täynnä viiniä. Löytyy sieltä terävääkin. Pitäisiköhän sitä oikein ratketa ryyppäämään, jo ennen pyhiä... Ei viina maullaan ja vittu näöllään ole koskaan ketä hurmannut, minua opastettiin nuorena Turun katuosastolla vanhempien äijien toimesta. Ei se pidä paikkaansa, vaikka muutoin vanhat kansanviisaudet voivatkin kutinsa pitääkin. Kossu kahvin joukossa on hyvää. Sopii varsinkin Lidlin halvimman pikakahvin GranAroman joukkoon. Myös Jaloviina on nannaa kahvin kanssa. Monet oluet ovat hyviä, kuten Karhun ohranen, mutta lässylaagerit malliin Lapin Kulta saavat jäädä ostamatta. Monet single maltit viskiosastolla maistuvat, jos ei taivaalliselta, niin hyviltä. Minnalla on omat suosikkinsa makeissa siidereissä,…
Mitä tapahtuu kun lassotaan Wyomingissa nippu villejä mustangeja ja annetaan maallikoille sekä ammattilaisille 100 päivää aikaa tehdä villistä kaviotappajasta toimiva ja yhteiskuntakelpoinen hevonen?
Kyselin aikaisemmin, että paljonkohan armeija hukkasi aikoinaan hevosia loukkaantumisten takia. Kun vanhoja videoita penkoo, niin tuntuu siltä, että on niitä mennyt. Mikä tuntuu sinällään aika hullulta, koska hevosen kasvattaminen vie aikaa, mutta ilmeisesti tuotantoa on kuitenkin riittänyt tuhlailuunkin.
Koirissa ja hevosissa on yhtäläisyytensäkin. Kummatkin näyttäisivät olevan innokkaampia liikkumaan hieman nälkäisinä. Kummallakin eläinlajilla on myös ihmistä tehokkaampi tapa kasvattaa kuntoaan sekä myös puhdasta halua mennä vauhdilla huomattavasti vähemmällä perusliikunnan määrän nostamisella. Sitä kuumuutta korvien välissä ei nosta kaura eikä rasva, vaan säännöllinen liikkuminen. Hemmetin endorfiininarkkarit.
Mainitsin edellisessä postauksessa kolmivuotiaan laukkatamma Treven. Suuri nimi Euroopassa tällä hetkellä – juossut viisi kisaa ja ottanut viisi voittoa. Jo 20-luvulla alkanut Prix de l’Arc de Triomphe on Euroopan kallein kilpailu, ja Treve vei sen nimiinsä melkoisen suvereenisti, vaikka yhdessä vaiheessa näytti siltä, että se saa ruuhkan takia maistaa tappion katkeraa kalkkia.
Entisaikoina kaikki oli paremmin. Miehet olivat rautaa ja laivat puuta hiiohoi. Ratsuväki osasi ratsastaa, vaikkakin se perinne alkoi hiipumaan sen jälkeen kun puolalaiset yrittivät pärjätä puoliverisillään saksalaisia hyökkäysvaunuja vastaan. Hevosetkin olivat vahvempia ja terveempiä. Joten kaikki oli todellakin paremmin.
Satakunnan Kansa uutisoi säikähtäneestä hevosesta, joka oli painellut pitkin 8-tietä Porin suunnalla. Tuossa oli koossa kaikki katastrofin ainekset, aivan samalla tavalla kuin jos hirvi olisi mennyt vauhdilla liikenteen joukossa. Hevonen on samanlainen pakoeläin ja aivan yhtä arvaamaton, mutta painaa välillä enemmän kuin hirvi. Jossain määrin pidän pienenä ihmeenä, että liikenneonnettomuuksia hevosten kanssa ei tapahdu enempää.
