Toiset oppivat asioita kuuntelemalla, yhdet näkemällä ja jonkun täytyy tehdä. Minä en itseasiassa tiedä olenko enemmän auditiivinen vai visuaalinen oppija. Sitä on usein yritetty selvittää, mutta turhaan. Riippuu ilmeisesti hyvin paljon opittavasta asiasta.
Kun aloitin ratsastustuntini, niin tunsin itseni hieman omituiseksi. Aikuinen opettelee ratsastamista. Ratsastaminenhan on lasten harrastus, jota muutamat naiset tekevät vielä aikuisiälläkin. Täysikasvuiselle miehelle se on vielä omituisempaa puuhaa, jossa saa äkkiä kaksi leimaa itseensä. Ratsastaminen on neitimäistä, jolloin kyseenalaistetaan seksuaalinen suuntautuminen, tai sitten on hyvin epäilyttävää, koska kaikkihan tietävät, että talleilla ei pyöri kuin ala-asteikäisiä tyttöjä.
(lisää…)
Minä olen kysellyt paljon ratsastamisen perusteista. Ja alkeista. Plus sitten vielä aivan rautalankaa kun ei siltikään tajua. Usein ymmärryksen puute johtuu siitä, että ei tajua terminologiaa. Tästä on ollut usein puhetta muuallakin, mutta aloittelijalle on aivan turha selittää yhtään mitään muodosta tai pohkeen eteen ajamisesta. Siinä on muotoa aivan riittämiin, että pysyy satulassa edes jossain asennossa ja pohkeen eteen menoon riittää, että pohkeet valuu satulavyön eteen.
Itseään huonommilta ei kannata ottaa oppia. Siksi kannattaa seurata aina maailman parhaita.
Pelko on vahvimpia vaistoja, eikä siitä meinaa päästä yli. Ratsastuspelko, hevoskammosta puhumattakaan, on vaikea voitettava.
Ruotsin kuluttajavirasto tutki 11 myynnissä ollutta ratsastuskypärää. Vain yksi läpäisi testit huomautuksitta. Sen sijaan kuuteen jouduttiin tekemään parannuksia, kolmen myynti lopetettiin ja kahteen kypärään määrättiin takaisinveto. En tiedä kypärien hintaluokkaa, mutta sillä ei pitäisi olla merkitystä. Kaikki tutkitut kypärät kuitenkin oli merkitty EN 1384:2012 ja sitä ne eivät läpäisseet. Koskahan kuluttajapuoli tekee Suomessa vastaavat testit?
Yritin penkoa blogista koska olen viimeksi ratsastanut. Tiedän, että siitä on paljon aikaa, parisen vuotta, mutta oli tarve saada joku eksakti päivä. Bloggausten perusteella se olisi ollut 26.3.2014, mutta minulla on muistikuva, että olisin ollut tuonkin jälkeen. En varmaan sitten, koska olen melkoisen säännönmukaisesti harrastanut ranteiden viiltelyä ratsastustaitoni osalta. Kauan siitä kuitenkin on.
Säännönmukaisesti aloittelijat kyselevät kirjavinkkejä ratsastuksesta. Yksi syy on halu oppia lisää ja enemmän, varsinkin käytäntöä tukevaa teoriaa, kuin mitä ratsastustunneilla saa. Toinen syy on halu oppia ymmärtämään mitä siellä tunnilla hoetaan. Jos peräänanto liitetään aikuisviihteeseen, niin voin kuvitella mistä on kyse, mutta ratsastuksessa… vuoden ja liudan selitysten jälkeen en ole edelleenkään hajullakaan. Jotenkin se liittyy hevosen asentoon liikkeessä, miten se liikkuu, ja peräänanto on ilmeisen tärkeä asia, koska siitä koko ajan höpistään, mutta miten se selässä tuntuu tai miltä se edes näyttää?
Meillä koirat treenaa nopeutta suoran vedoilla. Palautusta sen verran mitä alkuun kävely kestää, ja sitten uusi veto. Jos se toimii koirilla, niin se toimii hevosillakin – joten Aapon kanssa sitten varmaan treenataan Kentucky Derbyyn, vai missä se yhden leffan seepra voittikaan laukkakisat parin paarman tai minkä lie perskärpäsen avustuksella.
Talvi tuli vihdoin ja viimein Vihdinkin leveysasteille, ja pari kovempaa pakkaspäivää jäädytti muutaman kuukauden sateissa hyvin kastellun heinäpellon nopeammin kuin äkkiä. Nyt se kantaa ponit. Joten kun Minna ja Mona toteuttivat ratsastusta käytännössä, niin minä ulkoilutin kameraa. Olkaatten hyvä: poni edestä, poni takaa, poni seisoo, poni ravaa.
(lisää…)
