HIIT on korkean intensiviteetin intervallia. Tehdään täysillä tehoilla sarjoja väsymiseen saakka. Sanotaan, että sillä saa parempia tuloksia nopeammin kuin maltillisemmalla työllä pidemmällä rasitusajalla. Itseasiassa ei saa, vaan samat tulokset – mutta vähemmällä ajankäytöllä. Laihduttaa kylläkin hieman tehokkaammin, mutta ei siinä oleellista eroa ole.
Koska yksi kuva sanoo enemmän, niin lähdetään kuvasta liikkeelle:
Minulle tyypilliseen tapaan aloitin kävelyrupeaman vauhdilla 4 km/h minuutin, sitten 4,5 km/h minuutti, siitä ensimmäinen kilometri täyteen vauhdilla 5 km/h, nosto nopeuteen 5,5 km/h ja kolme kilometriä täyteen. Pudotus takaisin 4 km/h ja jäähdyttelynä taaperrusta kunnes puhelin ilmoitti sykkeen tipahtaneen 155 alapuolelle.
Vaikka määrättyä kehitystä onkin tapahtunut, niin silti halusin enemmän ja nopeammin. Juokseminen ei ole vaihtoehto, joten päätin kokeilla intervallityyppisesti kävelemällä aina kovatempoiset 6 km/h niin kauan, että etupohkeet muuttuu puuksi, nilkat eivät taivu ja alan olla riski matolla – eli väsymiseen saakka.
Koska en tiennyt ihan tarkkaan mitä pumppu tykkää moisesta, niin varasuunnitelmana oli tipauttaa vauhti alas, jos syke ylittää 180.
Kummassakin tapauksessa laskisin vauhdin matelunopeudelle, eli 4 km/h, ja kun jalat toimisivat taas, niin vauhti kuutoselle ja taas niin kauan jalkaa toisen eteen, kun jalat toimivat.
Kaikki kilometrit ovat maton ilmoittamia. Kello laskee askeleita ja tulee 40 – 60 metriä jäljessä matka-arvauksessaan, vauhdista riippuen. Joten kuvien kilometrit eivät ihan stemmaa todellisuuden kanssa.
En halunnut rynniä heti täyteen vauhtiin, vaan hain edes joitain minuutteja ns. aerobisemmalla tasolla (tai siis sellaisella, jota itselläni kutsun moiseksi). Joten:
- aloitus 4 km/h, 1 minuutti
- 4,5 km/h, 1 minuutti
- 5 km/h, 500 metriä täyteen
- 5,5 km/h, 500 metriä täyteen
- 6 km/h sen aikaa kun pystyy
- paluu 4 km/h ja niin kauan, että syke laskee alle 140 ja nilkat toimivat taas
- 6 km/h jne.
Minulla ei ollut hajuakaan montako kertaa moisen jaksaisin tai kykenisin tekemään, joten päätin yrittää kolmea ns. täysvauhtista.
Näin siinä kävi:
Onnistuin tekemään kolmen sarjan. Mielenkiintoista on se, että en saanut sykettä niin ylös kuin luulin sen nousevan. Samaten syke painui alle 140 rajan alle 3 minuutissa – ei sillä elvIstellä tarvitse, mutta olin varma, että siihen menisi vähintään tupla-aika.
Hengästyin jokaisella kovemmalla pätkällä todella lujaa, mutta hengitys rauhoittua palauttavammalla pätkällä lähes välittömästi.
Reissun jälkeen oli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että nyt tuli tehtyä reippaammin töitä. Seuraavana aamuna etureidet kertoivat olevansa samaa mieltä työn teosta. Se tarkoitti sitä, että ensimmäisen kerran aikoihin jätin aamulenkin tekemättä.
Käytetty aika oli suurin piirtein sama molemmilla kerroilla. Matka- ja minuuttimäärä oli käytännössä sama (n. 4 km). Ero oli siinä, että intervallityyppisessä hengästyin reilusti kolme kertaa, mutta tasaisella vauhdilla hengitys vain hieman kiihtyy. Suurin ero oli siinä, että tasaisella vauhdilla en olisi huomannut mitään seuraavana aamuna.
Joten tässä on kaksi vaihtoehtoa, jos jatkan intervallityyppisenä:
- kehityn enemmän ja nopeammin
- olen viikon päästä rikki ja tauolla
Ongelma nimittäin on se, että en tiedä millaisen levon tarvitsen – kaipa vuorokausi riittää, joten matolle käy miehen tie.
Ja siitä seurasi…
…aika tavalla erilainen käppyrä kuin päivää ennen.
Erot ovat aika selvät. Sain sykkeen korkeammalle, mutta siihen meni enemmän aikaa ja tehoja. Nimittäin 6 km/h ei riittänyt ja kun tuli taas 500 metriä täyteen, niin nostin vauhdin 6.2 km/h – se on aika pitkälle minulle kävelyn maksimivauhti. Sitäkin pakotin 500 metriä täyteen, ennen kuin tipautin neloselle.
Toinen selvä ero on, että en saanut sykettä palautumaan tuon alemmas. Kun kyllästyin laahustamaan, niin uudestaan 6 km/h ja taas 500 metrin jälkeen nopeudeksi 6,2 – sitä en sitten toisella kerralla jaksanut enää 500 metriä.
Sitten laahustin sen aikaa, että sain kelloon 4 km täyteen – maton mukaan matkaa oli taittunut muistaakseni jotain 4,4 km paikkeilla.
En minä tuota montaa kertaa viikossa halua tehdä. Kahdesti saa riittää tulevaisuudessa.
Muistiin itselle: minulla tulee selkä kipeäksi, joten ilmeisesti painan itseni kumaraan ja nostan hartioita ylös siinä vaiheessa, kun meno alkaa muuttua raskaaksi. Tuohon on kiinnitettävä huomiota.
