Tunti hoidettu taas. Vaihteeksi perusteita, eikä syyttä. Viimeiset kerrat ovat olleet melkoista itsekasvun aikaa kun olen todellakin oivaltanut kuinka kehnoissa kantimissa perusta minulla on. Ei se ole tallin vika. Minulla kesti vain näin kauan ylipäätään saada niin paljon itseluottamusta, että pystyn jotain oppimaan. Tai olen minä oppinut. Minä olen oppinut pysymään hevosen selässä, ja olen kehittynyt siihen pisteeseen, että nyt alkaa oppi vasta menemään perille. En voi todellakaan kehua olevani mikään luonnonlahjakkuus ratsastuksessa, kyllä tässä ollaan työvoittoa ottamassa. Mutta ehkä omat kokemukseni auttavat edes jotakuta aikuisena aloittanutta, joka painii samojen ongelmien kanssa.
Ennen tuntia minut laitettiin venytysrääkkiin. Jumppapalloa edestä ja takaa, venytyksiä ja vanutuksia. Myös tuolilla ja lattialla. Tuttuja liikkeitä kaikille, jotka ovat selkä- ja niskaongelmien takia olleet kuntoutuksessa tai edes työfysioterapeutin kiusaamisissa. Ei niistä varmaan ollut apua, sillä moisesta sessiosta on otettava tapa ja tehtävä useammin viikossa. Pikkupakko jos aikoo jatkaa ratsastusta ja saada projekti 2015 toteutukseen. Jos rehellisiä ollaan, niin minun tapauksessani venyttelyt ovat pakko vaikka en koskaan enää ratsastaisi. Niskan krooninen jäykkyys sekä ryhdin kehnous ovat jo sillä asteella. Toisaalta, pään kääntäminen on suuresti ylimainostettu asia, ainahan voi kääntää koko kroppaa.
Lämmittelyn jälkeen mentiin ravilla kolmikaarista kiemurauraa. Ideana oli kääntää hevosta vain taivuttamalla sitä, ulko-ohjalla ja pohkeilla. Tuo meni enemmän tai vähemmän täysin pipariksi. Jonossa meno ei vaan onnistu kun edessä mennään hitaampaa, enkä minä saa ruunani vauhtia himmattua yhtä hitaaksi kuin sitä puolta pienemmän tammat (laiskuuttaan) menisivät. Jouduin useammin tipauttamaan sen käyntiin kuin mitä sain ravattua. Lisäksi olisi pitänyt jotain tahtia laskea ja vaihtaa kevennystä jalan mukaan käännöksissä, mutta se meni jo niin ylikurssituksen puolelle, että viittasin kintaalla moiselle. Enkä sitä paitsi edes ymmärtänyt koko hommasta mitään.
Tuon jälkeen lyhensin jalustimia yhden reiän siitä, mitä olen viimeiset tunnit mennyt. Ne ovat vain liian pitkät. Ihan muistiksi omalle itselleni: vasen jalustinhihna on sitten reiässä viisi. Nyt täytyy vaan toivoa, että tallilikat eivät taas syystä tai toisesta vaihtele noita. Mutta lyhentämisen jälkeen pysyi jalka hieman paremmin jalustimisessa.
Olin päättänyt, että tällä tunnilla edes yritän istua suorempana, pakottaa hartioita taaemmas ja keskittyä saamaan painon taaemmas istuinluilla. Tai jotain. En tiedä vaikuttiko se harjoitusravissa pomppimiseen yhtään mitään, mutta muuhun ehkä.
Toisena harjoitteena oli laukkakaarto. Kaipa sitä sellaiseksi kutsutaan. Laukalle pitkällä syrjällä, kulma hieman pyöreäksi, akseleen verran takaisin uralle samalla kääntyessä keskeltä ja loivasti takaisin uralle ratsastussuunnan vaihtuessa – en minä niitä koulukentän kirjaimia muista, mutta ymmärtänette idean. Ensin oikeassa laukassa, myöhemmin vasemmassa.
Jos nyt unohdetaan se, että kun keskityin istuntaan ja ryhtiin, niin ohjaaminen tuppasi unohtumaan, joka aiheutti sen, että teiden seuraaminen oli… no, enemmänkin camel bootsit jaloissa ja omia polkuja kulkien. Mutta sain laukan nousemaan, molempiin suuntiin. Joko vahvemmin taaksepäin nojaaminen ja painon muuttuminen istuinluilla laukan puoleiselle aiheutti sen, tai sitten pollea vaan sattui tänään huvittamaan – en tiedä. En tietenkään tiedä kuinka pitkälle laukka olisi kestänyt, koska unohdin laukan ylläpidon (eli naputellaan edessä olevalla pohkeella laukan tahtiin, uskoakseni), mutta useimmiten taisin sammuttaa laukan ihan vaan yrittämällä liian ahdasta kaartoa, tai nyppäämällä sisäohjalla ylöspäin.
Nyt en tiedä, mutta uskon lujasti, että en suuremmin hyppinyt laukassa, vaan sain edes jonkinlaisen myötäämisen liikkeeseen – jossain vaiheessa pitäisi varmaan keskittyä enemmän lantion asentoon, eli paino vahvemmin sisäistuinluulle ja sen puolen lantio kulkemaan enemmän edessä – eli se avaan-oven-lantiolla-tökkäämällä-kun-kädet-on-varattu liike.
En vain ymmärrä sitä, että kun käännän hevosta nostavalla ulko-ohjalla, niin aivan sama mitä teen sisäohjalla, sisäpohkeella ja ulko-ohjalla, niin silti se polle kääntää päätään ulos. Todella omituista, enkä ole hajullakaan mitä sille pitäisi tehdä.
Ja yksi asia täytyy googlettaa: eteen ja alas. Okei, hevonen painaa päätään alaspäin pyöristäen selkäänsä, jolloin se joutuu siirtämään takajalkojaan enemmän rungon alle ja tekemään selällään töitä. Hienoa. Mutta miten ihmeessä tuo tehdään?
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tuntiin. Laukka nousi, ja olen selvemmin kartalla mihin kaikkeen pitää kiinnittää huomiota seuraavalla kerralla.
