Säännönmukaisesti aloittelijat kyselevät kirjavinkkejä ratsastuksesta. Yksi syy on halu oppia lisää ja enemmän, varsinkin käytäntöä tukevaa teoriaa, kuin mitä ratsastustunneilla saa. Toinen syy on halu oppia ymmärtämään mitä siellä tunnilla hoetaan. Jos peräänanto liitetään aikuisviihteeseen, niin voin kuvitella mistä on kyse, mutta ratsastuksessa… vuoden ja liudan selitysten jälkeen en ole edelleenkään hajullakaan. Jotenkin se liittyy hevosen asentoon liikkeessä, miten se liikkuu, ja peräänanto on ilmeisen tärkeä asia, koska siitä koko ajan höpistään, mutta miten se selässä tuntuu tai miltä se edes näyttää?
Kyra ja ratsastuksen taito ilmestyi kirjahyllyymme jouluna. Siitä oli pitkään painokset loppu, koska uudempi laitos (ehkä) tuoreemmilla kuvilla oli tulossa. Tietenkään sitä ei voinut ostaa e-kirjana, jolloin painosten loppuminen ei olisi tehnyt kiusaa ja kirjaa olisi voinut lukea muulloinkin kuin kotona, tuo kun ei ole aivan pokkarikokoa. Mutta aivan kuten TV-yhtiöt haluavat ihmisten katsovan pölhöpurkkia olohuoneen sohvalla tarkkaan määriteltyinä aikoina, niin kirjakustantamot edellyttävät paperikirjan selailua. Minulla on tuohon vain yksi sana: tervetuloa vuoteen 2014. Okei, tuossa oli kaksi sanaa ja yksi numero, mutta idea lienee silti selvä.
Kirjan toinen tekijä Jytte Lemkow toteaa alussa, että ”Tiedämme molemmat, ettei kukaan ratsastaja kirjamme luettuaan voi yhtä äkkiä olla huippuluokkaa.”. Tämä kertoo riittävästi: kirja ei ole aloittelijoille.
Jos haluat tietää, miten
- ravissa istutaan tai laukka saadaan nostettua
- hevonen aidosti ja oikeaoppisesti käännetään
- puolipidäte annetaan tai jopa milloin
- tehdään miljoona muuta perusasiaa
niin Kyrklundin kirja ei ole sinua varten – vaikka sitä kuinka hehkutettaisiin ja kehuttaisiin. Toki sieltä löytyy pakolliset näin-istut-satulassa kuvat selityksineen, mutta ne löytää joka paikasta. Myös netistä, ilmaiseksi.
En päässyt lukemisessa oikein alkua pidemmälle, meni enemmänkin selailuksi. Ohjeet kevyiden ja herkkien apujen käytöstä ovat takuuvarmasti aitoja ja asiallisia – mutta mitä sitten tehdään, kun ratsastaja ei osaa olla herkkä, ja ratsastuskoulun tuntihevonen on turtunut ylipäätään kaikille avuille. Suurin ongelma kuitenkin oli, että paikoin en ymmärtänyt puoliakaan lukemastani
Yksi esimerkki osaavista kontra aloittelijat löytyi peruutuksen kohdalta. Kyra selittää aivan oikein – tietysti – miten se tehdään ja mitä apuja käytetään jos hevonen lähtee menemään vinossa. Voimakkaassa vinoudessa Kyra korjaa etuosakäännöksellä. Ongelma on vain siinä, että erittäin usein vinous johtuu kahdesta aivan toisesta syystä: ratsastajan väärästä istunnasta (paino on sivulla) tai hevonen on epäpuhdas.
Luvut miten parannetaan laukkaa, ravia ja käyntiä olivat mielenkiintoisia. Mitään apua niistä ei minulle ollut, mutta jos alla on aidosti heA tai osaavampi hevonen ja itse saat heC:ssä 50 % tai yli, niin ohjeista voikin olla apua. Minulle jo pelkkä heD:n keskiravi on täysin ulkopuolella kykyjen (on muuten aika monelle heC-ratsastajallekin), joten eri askellajien parantaminen arvostelussa ei paljoa lohduta – kun saisi edes ylipäätään säädettyä vauhtia.
Sanoisin, että Kyra ja ratsastuksen taito on suunnattu perusteoksena heille, joilla on ikioma osaava kouluhevonen, jotka voivat (ja täytyy) ratsastaa joka päivä ja joiden ratsastus on tavoitteellista kouluratsastuksen opettelua. Muille… Ehkä mielenkiinnosta ja jotta voisi siteerata valittuja paloja sopivassa seurassa ja itseään osaamattomille. Väittäisin, että teos on enemmän hypeä kuin hyötyä – mutta ehkä näkemykseni muuttuu kun joskus ehkä mahdollisesti opin edes ratsastuksen perusteet. Tai luen kirjaa pidemmälle.
Tiedän kuitenkin nyt mikä on avon ja sulkutaivutuksen ero. Mutta en mitä hyötyä minulla on tuolla tiedolla. Toisaalta, minulla on paljonkin tietoa, josta ei ole mitään hyötyä.
Lohduttava lihasmuistitreenauksen nippelitieto oli, että jonkun liikkeen oppiminen vaatii 100 000 toistoa. Eli jos teen noin 500 kevennystä yhden ratsastustunnin aikana (15 minuuttia kevennystä, á joka toinen sekunti), niin nuo toistot saan hoidettua 200 ratsastustuntikerralla, eli noin 4,5 vuodessa opin tahdistamaan kevennykseni haluttuun hevosen jalan liikkeeseen.
Kaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä, että aloittelijan kannattaa uhrata kirjan hinta, noin kolmenkympin korvilla, ratsastustuntiin kuin Kyran kirjaan. YouTuben videotarjonnalla oppii nimittäin enemmän – kunhan saa pengottua he
