Koirissa ja hevosissa on yhtäläisyytensäkin. Kummatkin näyttäisivät olevan innokkaampia liikkumaan hieman nälkäisinä. Kummallakin eläinlajilla on myös ihmistä tehokkaampi tapa kasvattaa kuntoaan sekä myös puhdasta halua mennä vauhdilla huomattavasti vähemmällä perusliikunnan määrän nostamisella. Sitä kuumuutta korvien välissä ei nosta kaura eikä rasva, vaan säännöllinen liikkuminen. Hemmetin endorfiininarkkarit.
Kävin ulkona tupakalla. Ponit tulivat aidan taakse huutelemaan päiväheiniään, mutta ilmoitin, että ruoka-aika on vasta vajaan tunnin kuluttua. Paksu Ronja shettismäiseen tapaan ilmoitti kuolevansa juurikin tällä hetkellä nälkään ja jos apetta ei löydy sillä siunaamaan tulipunaisella sekunnilla, niin se kaivaa aakkoslaudan esille ja tekee virallisen valituksen Eerikäiselle törkeästä eläinrääkkäyksestä.
Käskin lopettaa pullikoimisen ja vilkaista tiimalasivartaloaan vaikka peilistä – hyvä että mahtuu enää tallin ovista kulkemaan. En tiedä paljonko nuo aidosti ymmärtävät puhetta, mutta saman tien alkoi tapahtumaan.Ronja huusi suoraa hirnua, veti pään pitkäksi ja hännän ylös. Alkoi maisema vaihtumaan, vauhdilla.
Meillä tarha on tontin mallista ja ison pellon koira-aitauksista johtuen ällän mallinen. Jonkun verran epätasaisuuksia ja pari koivua, keskenkasvuinen kuusi ja joitain pikkuvauvavesakon alkuja. Joten kun lähdetään juoksemaan aidan viertä, niin käännöksiä tulee muutama enemmän kuin tavallisessa kantti kertaa kantti tarhassa, jossa mennään suoraan ja aina käännytään 90 astetta vasemmalle, jokaisella kierroksella.
Ponit vetivät laukkaa sen tupakanmitan, eli viitisen minuuttia. Eikä mitään hidasta vauhtia. Aapo on isompi, mutta Ronja on pirun paljon ketterämpi ja kykeni leikkaamaan puiden vierestä ja allän kulmien aitatolppien kohdalta paljon tiukemmilla kaarroksilla. Niin paksuksi poniksi sillä on erinomaisen hyvä koordinaatio liikkumiseen. Uskallan väittää, että Ronja on joskus elämänsä aikana tehnyt muutakin kuin ollut vain talutusponini.
Aapo tuhlasi aikaa, voimaa ja vauhtia pukitteluunsa. Mutta jumalattoman korkealle saa saa potkaistua, halutessaan. Onneksi ei suuremmin halua.
Kun suurimmat höyryt oli päästetty, ja jäätiin taas portille passille heiniä odottamaan, niin huomasin toisenkin yhtäläisyyden koiriin. Ovat aivan yhtä yllytyshulluja. Kehuin kuinka hienosti ja lujaa juoksivat… ja sama ralli samantien uudestaan pystyyn.
Löytyi lisää yhtäläisyyksiä koiriin. Kun isompi ja vahvempi väsyy pienemmän ja ketterämmän jatkaessa, niin isompi ja väsyneempi tekee kaikkensa estääkseen pienempää jatkamista. Lyhennetään juoksumatkaa ja aletaan tulla eteen, pysäyttämään. Ja kun pelkkä vartalo ei riitä, niin otetaan hampaat käyttöön. Juokse siinä sitten karkuun kun kaveri roikkuu hännässä.
Mutta kaikesta päätellen Ronjan läskin joukossa on myös lihasta.
Täytyy varmaan viedä niille heiniä. Juoksivat sen verran hienosti.
