Ponin sielunelämää
Eilen ajeltiin kakkostietä eestaas. Vaikka sanaa viha käytetään nykyään hyvinkin kevyin perustein, niin voitaneen silti sanoa, että vihaan tuota valtatietä. Ehkä 8-tie herättää samoja tunteita, mutta sitä minun ei tarvitse onneksi kulkea. Syy moiseen itsekidutukseen oli ponin nouto. Nyt on sitten kotona shetlanninponi ja alan opetella ja opiskella hevosihmisen elämää. Kun keräsin ensimmäiset kasat tarhasta, niin mietin että puhuvatkohan hevosmiehet yhtä paljon paskasta kuin koirapuoli. Aika näyttää.
Liittyvät kuvat:
Ronja
Tämä on Ronja. Ronja on 11v ja tamma. Säkäkorkeus huimat hiukan yli metrin, mutta Ronjaa ei saa kiusata siitä. Se ei johdu siitä, että Ronja olisi jotenkin vajaa. Ronjan kuuluu olla tuollainen, koska Ronja on shetlanninponi. Ronjalla on liinatukka ja se näyttää muutenkin hiukan suokilta – paitsi että on tynnyri.
Meillä on siis paksu ja oikein hemmetin ahne shettis. Tai on on hieman asioiden edelle menemistä, koska Ronja on vasta maksettu, mutta ei vielä noudettu. Muutto tapahtunee tällä viikolla ja vasta sitten aidosti tiedetään mitä tulikaan hankittua. Mutta nopean tapaamisen suhteen kyseessä on ihan kelpo poni, joka on ainakin tottunut ihmisiin – eri kokoisiin, ikäisiin, värisiin ja sukupuolisiin. Pitäisi kestää painoa selässä ja kuormaa takana. Muut ostaa mönkkärin, meille tulee ajolle opetettu poni.
Liittyvät kuvat:
Horsescene vai Dressage Today
Onko Horsescene niminen e-magasiini tuttu? Olen itse vilkaissut sitä vasta erittäin nopeasti, ja suoraan sanottuna se vaikuttaa (taas kerran) enemmänkin sisältömarkkinointiin verhotulta mainoslehtiseltä kuin aidolta lehdeltä. Mutta ainakin yksi juttu siellä oli jonka aion lukaista läpi. Ehtiessäni.
Liittyvät kuvat:
Kenttäratsastuksen EM 2013
Katselin YLE Areenalta kenttäratsastuksen EM-kisoja. Hieman tylsää oli, että kouluosuutta ei ollut nähtävillä, mutta kaipa sekin jossain vaiheessa tulee YouTubeen. Minulla ei riitä kompetenssia arvioida hevosten ja ratsastajien kykyjä, mutta silti jäi suuhun maku, että EM:ssä ei kenttäratsastuksen taso – ainakaan maasto-osuudella – ole aivan samaa kuin maailman huipulla. Tai sitten vaikutelma johtui vain mukana olleista ei ehkä niin kenttäratsastukseen vahvimmin suuntautuneista maista. En tiedä. Areenassa kenttäratsastuksen EM on katsottavissa aina maaliskuun alkuun asti, joten ihmettelemään vaan jos ei ole vielä ehtinyt. Suora linkki niin maasto- kuin esteosuuteen löytyy tästä.
Liittyvät kuvat:
Baila latino lantio
Minna piipahti etelänaapurissa tarkastelemassa hevostarjontaa. Olihan niitä siellä. Paikoin paljon ja paikoin vielä enemmän. Hintataso halvempi kuin Suomessa, mutta jos menee lompakko levällään, niin varmaa on, että lievimmillään maksaa rajua ylihintaa ja pahimmillaan tulee huijatuksi kunnolla. Sama pätee muuten greyhoundien suhteen Irlannissa. Kuten kaikissa eläinten massatuotantomaissa, niin Vironkin varsamarkkinoilla homma perustuu kulujen karsimiseen – ei se halpa hinta ilmaiseksi tule. Toki hevoset viettävät kasvuaikansa ulkona ja välillä jopa liikkuen, mutta sellaiset asiat kuin tasapainotettu ruokinta tai laajat ihmiskontaktit voi unohtaa. Jos varsa kasvaa nuoreksi hevoseksi niin, että se ei kehitä ruokinnallaan ongelmia, osaa matkustaa trailerissa ongelmitta ja on sosiaalinen, ystävällinen ja utelias ihmisten kanssa, niin ei sitä hetkauta enää koskaan mikään. Ellei sitten Suomessa oikein yrittämällä yritetä saada hevosesta säikkyä vatsahaavatapausta. Monet yrittävät, ja onnistuvatkin.
Liittyvät kuvat:
HeA ja käyttöön sekä näyttöön
Meillä on katseltu pidempään hevosten myynti-ilmoituksia sillä silmällä. En minä ole, mutta perheen toinen täysivaltainen kylläkin. Ei minulle hevosta katsota, koska haluttu kokoluokka olisi liian suuri muille, mutta matalampi tapaus menisi niin äidille kuin tyttärellekin. Fyysiset kokoerot perheessä aiheuttavat aina ongelmia. Ylähyllyille ei saa laittaa mitään, koska pituusvammaiset eivät ylety. Luojan kiitos meillä ei kuitenkaan ole päätöntä painoeroa, koska silloin pitäisi sijoittaa kahteen eri patjaankin. Mutta samat hevoset eivät käy meille kaikille.
Liittyvät kuvat:
Turvallisuuden kilohinta
Kävimme Vantaan suunnalla ostoksilla ja samalla kierrettiin tarkistamassa myös Horzen ja Hööksin tarjonta. Perheen kääpiölle löytyikin jotain, joista ehkä paras hintalaatusuhde oli uudella kypärällä. Lähtöhinta satasen, josta se oli joskus alennettu ja nyt vielä pikkuvaurioisena puolet pois – parikymppiä ei ollut paha vika kypärästä, josta puuttui yksi pieni dimangi; uuden moisen liimaa äkkiä. Samaten löydettiin sopivammat chapsit. Niidenkään hankinta ei ole aina helpoimmasta päästä, koska pohjetta ei tuolla keijukaisella ole. Nyt on kuitenkin varusteurheilun vaatimukset täytetty kiirestä kantapäähän ja sesongin väri on näämmä ruskea.
Liittyvät kuvat:
Kypäräpakko
Kaikki ratsastavat pitävät kypärää itsestään selvänä turvavälineenä, jonka käytöstä ei tingitä. Paitsi tallitöissä. Ja jos aurinko paistaa, tukka on hyvin, harrastetaan pehmeiden arvojen ratsastusta ilman kuolaimia ja satulaa (kengät ovat aina hyihyi, koska ponille voi laittaa kumitutit lenkkareiksi) ja varsinkin jos halutaan mukavia kuvia naamakirjaan. Mutta pääsääntöisesti selässä pidetään aina kypärää, eikä syyttä.
(lisää…)
Liittyvät kuvat:
Kun ei vain piittaa
Ootko sie vähän omituinen ? Miksi sie haluat näyttää kaikelle kansalle kuinka onneton sie oot ? Sie vaan luulet että kukaan on kiinnostunut sun ratsastuksistas !!!! Lopettaisit kun sie et osaa etkä sie koskaan opikaan ! Etkö sie ollenkaan piittaa millaisen kuvan iteistäs annat ?