Minulla on aina ollut koirapuolella ideana kuunnella itseäni heikommin menestyneitä siksi, että on joku syy miksi menestystä ei ole tullut ja samojen virheiden välttäminen on sarjaa hyvät ideat. Itseään paremmilta taasen kannattaa ottaa oppia, sillä aivan samalla tavalla on jokin syy miksi he ovat parempia. Tuosta yhtälöstä sitten rakennetaan omaan ideologiaan sopiva kombo. Siksi päätin kouluratsastuksenkin suhteen aloittaa tutkiskelu riittävän korkealta. Se tarkoittaa automaattisesti Moorlands Totilaksen (emme tipauta Moorlandia pois, vaikka se hyvin epäreilusti nimettiinkin uudestaan ilman prefiksiään). Jos et tiedä kuka ja mikä on Totilas, niin en minäkään sitä esittele – nimi kuuluu ratsastuksessa yleissivistyksen piiriin.
Aikaisemmin en jaksanut oppimistarkoituksessa katsella huippukouluratsastusta, koska silmiini kaikki avut olivat niin minimalistisia ja nopeita, että en saanut mitään irti. En tiedä onko silmä kehittynyt, mutta kun pitkästä aikaa pällistelin Totilaksen suorituksia, niin yhtä äkkiä oivalsinkin monessa kohtaa mitä kuski teki. Ja jopa että miksi.
Outoa miten salakavalasti oppiminen joskus tapahtuu. Tapahtuisipa käytännönkin oppiminen samalla tavalla.
Totilaksesta löytyy YouTubesta klippejä vaikka kuinka. Tällä kertaa laitan kuitenkin jakoon Hagenin Grand Prixin vuodelta 2012, jolloin Totilaksella saavutettiin 83,809 % – ei sen paras suoritus, mutta ehkä siksi avut on helpompia nähdä. Ääni kannattaa laittaa hiljaiseksi, sillä saksalaisen selostajan lässytys on vain ärsyttävää, vaikka se ei kestäkään kuin osan alkulämmittelystä.
Jos näet miten istunta, pohkeet ja jossain määrin jopa ohjasten käyttö tapahtuu, niin ymmärrät miksi tuo video on niin opettava. Siis opettava ymmärtämään apuja, ei siis opettava merkityksessä, että sen ratsastuskoulun suokin tai lämpimän kanssa onnistuisi seuraavissa tallikisoissa heA. Jos taasen et näe noita asioita videolla, niin… no, pari ratsastustuntia lisää saattaa auttaa. Minua auttoi.
Sitten on ehkä taas kerran aika vahvistaa omaa kokemattomuuttani, ja ehkä jopa lapsellisuuttani, sillä tuon videon myötä oivalsin (taas) pari perusasiaa. Asennejuttua ehkä enemmänkin.
- En koskaan enää vingu siitä, että hevoset ovat minulle liian pieni ja että jalkani roikkuvat liian alhaalla vain siksi, että kantapäät eivät ole kupeiden kohdalla
- En koskaan enää vingu siitä, että pohkeiden käyttö on mahdotonta, koska olen mukamas liian pitkä
- Minun on pakko saada lantio liikkumaan. Uskallan yksinkertaistaa, että kaikki ongelmani johtuvat jäykästä lantiosta, ei mistään muusta
Onkohan tässä aivan pakko mennä fysioterapeutille, osteopaatille tai vaikka kalevalaiselle raajojen niksauttajalle… SI-alueen, selän ja hartioiden jumit ja jäykkyydet on saatava kuntoon, muuten ei kehitystä tule tapahtumaan.
Totilaksen myötä törmäsin yhteen siitä alkujaan olevan tammavarsan myyntivideoon. Jonkun mielestä moinen pitkäkoipi on syötävän söpö, mutta minä katselin sen liikkeitä. Jalostus todellakin näkyy jo heti nuorena liikkeissä. Kulmaukset ja rakenteen mittasuhteet ovat ihmeellinen asia.
Tosin… tuosta varsasta ei tainnut koskaan tulla mitään ihmeellistä.
