Tämä on Ronja. Ronja on 11v ja tamma. Säkäkorkeus huimat hiukan yli metrin, mutta Ronjaa ei saa kiusata siitä. Se ei johdu siitä, että Ronja olisi jotenkin vajaa. Ronjan kuuluu olla tuollainen, koska Ronja on shetlanninponi. Ronjalla on liinatukka ja se näyttää muutenkin hiukan suokilta – paitsi että on tynnyri.
Meillä on siis paksu ja oikein hemmetin ahne shettis. Tai on on hieman asioiden edelle menemistä, koska Ronja on vasta maksettu, mutta ei vielä noudettu. Muutto tapahtunee tällä viikolla ja vasta sitten aidosti tiedetään mitä tulikaan hankittua. Mutta nopean tapaamisen suhteen kyseessä on ihan kelpo poni, joka on ainakin tottunut ihmisiin – eri kokoisiin, ikäisiin, värisiin ja sukupuolisiin. Pitäisi kestää painoa selässä ja kuormaa takana. Muut ostaa mönkkärin, meille tulee ajolle opetettu poni.
Oleellisin asia Ronjassa on se, että se on tulossa meidän Monalle. Mona on 8v eli hieman nuorempi kuin tuleva poninsa, mutta vähintään yhtä kärsimätön. Joten jos joku vahingossakaan vuotaa asiasta pikkuneidille ja tekee meidän elämästä maanpäällisen helvetin, niin minä kuohitsen sukupuolesta riippumatta vuotajan. Mikään ei ole niin raskas kuin pikkulapsi, jolle on kerrottu etukäteen jotain, mitä hän haluaa.
Pitäisiköhän Ronjan päähän sotia rusetti jahka saapuu kotiin? Se on sentään synttärilahja.
Onnellinen on hevoseton mies. Voi olla, en tiedä kun ei ole koskaan ollut hevosta. Siis elävää, pakasteena useinkin. Mutta nyt on varmaan alettava opiskelemaan hevosten ruokintaa huomioiden ponien aivan omasta universumista olevan aineenvaihdunnan, lääkintää perustasoa myöten, fysiologiaa… Kuinka kauan mahtaa kestää, että Ronja synnyttää hevosmaailmaan Katiskaa vastaavan tuotoksen? No, tuskin sentään – mutta aivan päättömästi minulla on oppimista. Ja aivan yhtä vähän kuin mitä hevosten asioita voi siirtää koiriin, niin koirien nyansseja eivät päde koiriin. On pakko unohtaa osa opittua, ja yrittää nähdä muutoin tutut ja turvalliset asiat aivan uudessa kehyksessä.
Hassua.
Liittyvät kuvat:
