Minä tiedän paljonkin koirien treenamisesta. Huomattavan paljon voimasta ja anaerobisesta osuudesta, sekä melkoisesti kestävyydestä ja aerobisesta työstä. Olen saarnannut vuosia koiramaailmassa elektrolyyttien tärkeydestä, kuinka oleellisesta on kunnollinen palauttaminen ja miten suunnattoman tärkeää on lepo – miten rytmitetään työ ja tauko.
Koirien treenirytmityksessä on oleellista aloitaa nuorien kanssa vapaalla liikkumisella, huijaamalla ne rasitukseen vaihtelevassa maastossa (ihan tismalleen sama kuin ihmislapsien leikit, kiipeily ja fillarointi), jotta kroppa kehittyy luonnollista tietä siihen, että kun ollaan aikuisuuden kynnyksellä, niin fysiikka kestää varsinaisen treenin.
Sen jälkeen koiraan panostetaan kilpailukauden ulkopuolella määrään viikkotasolla ja kun lähestetytään kilpailukautta, niin vähennetään määrää lisäämällä levon osuutta ja panostamalla lajinomaiseen laatuun.
Tuolla taottiin rataennätyksiä ja voitettiin arvokilpailuja sekä kerättiin titteleitä.
Ja mitä tekee Lehtonen, kun alkaa työstämään itseään…
Ensimmäiset kolme päivää vedetään apinanraivolla. Takana on 40 vuotta laiskaa elämää, josta viimeiset muutama vuosi enemmänkin koomatasoa. Lopputulos: vitutti ja väsytti. Oli siitä hyötyäkin. Se hieman leikkast maanista toimintaa ja pakotti perusasioiden äärelle. Kun ei ole pohjaa, tai se pohja on montun pohja, niin aloitetaan ensin rakentamaan sitä perustaa.
Ensimmäiset päivät menivät minuuttitasolla 20 + 20 minuuttia. Tekemisessä sinällään ei ollut mitään suunnitelmallisuutta, koska en ollut hahmottanut itselleni mitä ja miksi. Lopputulos: kun tehtiin, niin mentiin sykkeessä tarkoituksella yli 180, että sydän/verisuonipuoli vahvistuisi. Samallahan palaa rasva.
Jossain vaiheessa, noin kun viikko oli täynnä, niin taas tuli hetkellinen järkiintyminen. Eihän tällä saavuta kuin sydärin ja syke on noin korkealla, koska kunto on totaalisen paska. Joten taas tempoa alaspäin ja aerobisessa oli pyrkimys pitää syke alle 150 (liian korkea leoposyke, että 120 – 130 onnistuisi) ja nousta siihen tasaisesti. Lihaspuolella matalat vastukset, että lihas oppii liikkumaan ja itsekin oppisi asennot sekä liikerajat.
Koirien lihashuoltoa tehtiin itse. Meidän huushollissa siihen oli opittu vuosien saatossa. Oltiin itseasiassa aika hyviä, Minna jopa melkoisen hyvä. Oma lihashuolto? Öh… Jossain vaiheessa myönsin itselleni, että melkoinen osa liikeongelmistani johtui enemmänkin totaalijumeista. Tiesinhän minä tuon, mutta se on eri asia kuin aidosti ymmärtää. Joten mukaan tuli venyttämiset.
Tässä vaiheessa päivittäin työ minuuteissa oli 60 + 45. Ja tempo sekä vastukset lisääntyivät.
Koska lepo on oleellista, ja koska en ollut pitänyt välipäivää, niin pidin leopopäivän kun kaksi viikkoa oli päivää vajaa. Sen hoidin sauvalenkillä – joten se siitä lepopäivästä.
Muutan asioita per viikko. Pysyn paremmin kärryillä siitä mitä teen. Tätä kirjoitettaessa on keskiviikko. Maanantaina otin käyttöön kunnon venyttelyt ja minulla se tarkoitti toistoja, toistoja ja kipua sekä väsymystä. Samalla tuplasin kävelymatolla ajan, mutta himmasin reilusti vauhtia – tarkoitti 5,5 km/h vauhdista 5,2 km/h; tuohon oli perusteensakin, sillä syke nousi minuuttien kuluessa hitaasti ja tasaisesti ollen 148 paikkeilla noin 15 minuutin kuluttua ja pysyi siinä, kun 5,5 nosti sykkeen viidessä minuutissa lähelle 160.
Tiistaina tein normaalia kovemman lihaskuntotreenin. Olin päättänyt, että nyt on aika lisätä tehoja.
Siirrytään hetkeksi syömiseen. Minulla oli ollut alla päivä rajummin miinuskaloreilla. Ei vaan ollut nälkä syystä tai toisesta (saatte yhden kerran arvata mistä moinen juoruaisi treenikoiralla ja miten sitä korjattaisiin; vinkki: ei nälkäpäivällä).
Suolan käyttö on romahtanut. Ei siihen aitoa syytä ole ja yleisellä tasolla ihmisten suolakammo on lähtenyt käsistä. Ruokavalio on vaan ollut sellainen, että siihen ei ole tullut lisättyä suolaa. Samaan aikaan juominen lisääntyi jonkin verran.
Treenin vaatimat lisät olivat protskua ja kreatiinia. Ensimmäinen pissattaa, osaksi ekstranesteen ja osaksi liian proteiinin takia. Jälkimmäinen sitoo nestettä lihassoluihin. Se tarkoittaa kahta asiaa, välillisesti. Nestettä poistuu ja samalla suoloja, niitä elektrolyyttejä. Samaan aikaan osa elimistön nesteestä siirretään ns. pois kierrosta piiloon lihaksistoon.
Kun tuo yhdistetään siihen, että minä hikoilen herkästi ja paljon, niin arvannette mikä on seurauksena?
Koira hikoilee läähätyksellään. Treenikoirat saivat ylipäätään elektrolyyttilisää ja jos ne olivat läähättäneet poikkeuksellisen paljon turhan pitkään, niin saivat hieman lisää elektrolyyttejä ja päivän tai kaksi enemmän lepoa.
Lehtonen toteaa, että sellaiset 110 grammaa protskua ruuasta on liian vähän ja nostaa parillakymmenellä grammalla ruuan saantia. Se tarkoittaa ruoka-aineissa vielä vähemmän mineraalisaantia.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä kramppasi kylki kerran, kuin myös reisi. Nappasin 600 mg kaliumia, koska se toimii minulla (ja itseasiassa aika monella) parhaiten krampin laukaisijana. Magnesium toimii levottomiin jalkoihin, jotka nekin ovat aika ajoin kiusanneet, mutta oli laastaria. Varsinaisen avun niin kramppeihin kuin jalkojen kihelmöintiin toi kylläkin osteopaatti.
Tiistaina kävelin taas hiukan enemmän, että saa poistettua kuonaa ja poltettua rasvaa. Siihen perään kunnon venyttelyt. Ja varmuuden vuoksi vähän coren hoitoa, selän ja vatsan lihastreeniä.
Tiistai-iltana (eli eilen) totesin, että nyt olen kipeä, ei kiinnosta ja väsyttää. Jätin iltatreenin suosilla tekemättä ja menin nukkumaan jo ennen puolta yötä – joka on todella harvinaista minulla. Oli hyvä, että menin ajoissa vaakatasoon, koska yö oli yhtä jaloille pomppimista.
Molempien jalkojen sisäreidet kramppasivat vuorotelle. Uutta oli krampin jatkuminen nivusista lantiolle. Kun ne rauhoittuivat, niin jatkettiin molemmilla kyljillä. Siitä sitten siirryttiin niskaan, ensin toinen syrjä ja sitten toinen. Homman kruunasi molempien etunilkkojen kramppi, samaan aikaan.
Pohkeissa ei ollut mitään. Joko ne alkavat olla paremmassa kunnossa – tai sitten olen säästellyt niitä.
Nyt keskiviikkona teen matalalla laahustelulla vartin kävelyn ja saman verran hyvin löysää venyttelyä, ja illalla luultavammin en mitään.
Syy kramppikohtauksiin on aina selvä. Liika työ ja venyttely, joka liioittelun takia lakkasi olemasta venyttelyä yhdistettynä kalorivajeeseen, lievään kuivumiseen sekä elektrolyyttivajeeseen. Typeryyttä siis, koska kuitenkin tiesin perusteet.
Minä olen laiska, ja tarvitsen itselleni pakkoa. Siksi taukopäivät epämiellyttävissä asioissa ovat minulle myrkkyä, koska lipsun samantien prokrastinaation ah niin antoisaan maailmaan ja se tekeminen oli sitten siinä. Joten kyllä – käytän tätä blogia nyt itselleni pakotteena.
—
Sitten kävin tupakalla. Pohdin asiaa uudelleen. Ja kuten niin usein, niin ensin suunnittelen, sitten muutan suunnitelmia lennosta ihan toiseksi ja alan tekemään.
Sanoinhan minä aiemmin mitä koirien kanssa olisi tehty. Lepoa ja elektrolyyttejä. Mutta ihan yhtä usein on koirille todettu niiden yrittäessä selittää, että nyt ei ole kivaa, että sillä se lähtee millä on tullutkin ja lisää latua.
Joten se aamuinen vartin laahustuskävely realisoitui tähän:
- kävelyssä kaksi kilometriä vauhdilla 5 km/h – se ajoi tänään sykkeen 20 min jälkeen noin 140 tasolle, hiukan yli. Kolmannella kilometrillä, kun oli puoli tuntia kävelyä täynnä, nostin vauhdin 5,5 km/h ja jatkoin kunnes vasen nilkka puutui – siihen ei tarvittu kuin viitisen minuuttia – ja syke nousi 157 tasolle. Sitten nopeus alas 4 km/h laahusteluun, kunnes 3 km tuli täyteen. Tuohon upposi 36 minuuttia.
- parin minuutin jäähdyttely, vastusnauhat esille ja lihastreeniä. Kädet, selkä/vatsa, reidet – 22 minuuttia, joten ei siinä paljoakaan toistoja tehty
- koirien ruokkiminen ja tupakalle, eli ehkä vartti kaikkineen – sen verran, että pahin hiki kuivui. Tuo väli meni tanssien, sanamukaisesti. Olen 80-luvun ikäluokkaa, joten osaan travoltani etu- ja takaperin. Ainoa ero minun ja Johnin välillä on, että minulla on rytmiä ja charmia, kun taasen Travolta joutui siirtymään väkivaltaleffojen pariin. No, minun tanssini olisi varma hitti juutuubissa ja tiktokissa, mutta se on oikeasti ihan näppärä tapa jäähdytellä ja hiukan venytellä – vaatii hyvän soittolistan
- venyttelyyn uhrasin 8 minuuttia ja ero edelliseen oli, että nyt en pakottanut ja menin vain epämukavuusrajan yli, en kipurajalle (taas kerran, tiesinhän minä tuonkin)
Aika näyttää, että valvotaanko ensi yönä. Mutta pitkät selkälihakset on tänään tehneet jotain, koska niitä kuumottaa.
