Mielikuvaharjoittelun satoa
Minna oli Oulussa kisaamassa koirien kanssa pitkän viikonlopun. Hyvin meni, kiitos kysymästä. Kilpailurupeaman tärkeimmästä kisasta B-finaalin voitto ja A-finaalista kolmoisvoitto. Mutta koska koiranhoito-ongelmien takia vain toinen pääsi lähtemään, niin minä jäin kennelpojaksi kotiin. Suurin osa tehokkaasta valveillaoloajasta upposi YouTuben hevostarjontaa selatessa (voiko videoista käyttää muotoa selata?). keskityin kenttäratsastukseen, koska jostain perverssistä syystä tunnen suunnatonta vetoa siihen. Varsinkin maasto-osaan. Tuo viehtymys poikikin jo edellisessä postauksessa esitellyn projekti 14/15:sta, joka alkaa tällä hetkellä kylläkin muotoutua nimelle projekti 15/16. Optimistisuus on kuulemma hyve, joten ylioptimistisuuden täytyy olla supervoima. Mutta realismin rajat ovat julmat, ja niin kauan kun kukaan ei maksa minulle useampaa tuntia viikossa, niin en ehdi aluekilpailutasolle esteissä vuodessa ja kenttä kaatuu aivan puhtaasti hevosen sekä ylipäätään treenimahdollisuuksien puutteeseen. Mutta kaksi vuotta kouluun ja esteisiin… Sitä yritän. Väärin. Teen sen.