Ubuntu One asennus kaatui. Onnistui sentään kolmannella kerralla. Olen asentanut… no, aika monta erilaista linux-distroa, eikä se ole koskaan onnistunut kertalaakista. Pingviinifanittajien mukaan se johtuu kuulemma rikkinäisestä raudasta. Aika hassua, että sitä rikkonaisuutta ei mistään muualta kuitenkaan koskaan löydy.
Päivitysten jälkeen oli tehtävä buutti, asia josta win-maailmalle irvaillaan. No, onneksi uptime ei ollut kummoinenkaan siinä vaiheessa.
Koska näistä poistetaan idioottimainen ”jos asennat, niin poista ensin” kehoite? Poistaisi itse, pirustako minä tiedän missä ne luuraavat. Kyseessä on toiminto. jonka kaikki muut käyttikset osaavat ilman sen kummempia.
Osa II jää lyhyeksi. Linux ei edelleenkään tarjoa muuta kuin säätöä ja keskeneräisiä tuotteita, jos aikoo tehdä jotain tuottavaa. Minä tarvitsen valokuville toimivan RAW-konvertterin sekä kuvien käpristelyohjelman. GIMP ei ole sellainen. Ei löydy myöskään käyttökelpoista taittosoftaa ja epubeja olisi pitänyt tehdä käsin. Toimisto-ohjelmien tarjonta on edelleen samaa open officea, libreä jne. jotka bugittavat aina tilanteissa, jossa moista ei saisi olla, Videoeditointia linuxilla? Please…
Canonin printteri ei löytynyt wifin takaa, ja ylipäätään wlanin rakentaminen toimivaksi vaati erikoissäätöjä. Silti (tai siksi) routerissa usbin takana oleva ulkoinen kovalevy jäi löytymättä.
Vastaavia ontumisia löytyi vaikka kuinka, mutta pahinta oli se, että Ubuntu oli raskaampi kuin mikään windowsin versio. Miksi minun olisi ostettava ns. pelitasoinen kone raskaan käyttiksen takia, että pääsen käyttämään työkaluohjelmia, joita ei edes ole?
Lopputulos oli selvä. Linux on edelleen nyhertäjien työasemakäyttis, jolla ei pääse tekemään main stream töitä. Se siitä. Yritetään muutaman vuoden päästä uudelleen, mutta ei silloinkaan mitään ole tapahtunut – softaa ei tule kuin open puolelta nörteiltä nörteille. Mutta minulle todettiinkin, että linux-yhteisö on vain tyytyväinen siitä, että pingviinistä ei tule valtavirtaa. Miten tavataan ylimielisyys?
