Tervetuloa Joulu

Minä olen valmis Joulun tuloon. Kuten kuvasta näkee, niin ruoka ja viinat on hankittu. Meillä ei lapselle tarjota selvää joulua, eikä muutakaan pyhää. Joskus otetaan ilman syytäkin. Tosin lapsi ei ole kotona Jouluna, mutta silti. Minä en ruokaoluistani luovu siksi, että jollain on alkoholiongelma. Meillä ei ole ongelmaa (denialismia?) sillä viinat ovat aina mahtuneet hyvin kaappiin. Nytkin on kylmäkaappi täynnä viiniä. Löytyy sieltä terävääkin. Pitäisiköhän sitä oikein ratketa ryyppäämään, jo ennen pyhiä... Ei viina maullaan ja vittu näöllään ole koskaan ketä hurmannut, minua opastettiin nuorena Turun katuosastolla vanhempien äijien toimesta. Ei se pidä paikkaansa, vaikka muutoin vanhat kansanviisaudet voivatkin kutinsa pitääkin. Kossu kahvin joukossa on hyvää. Sopii varsinkin Lidlin halvimman pikakahvin GranAroman joukkoon. Myös Jaloviina on nannaa kahvin kanssa. Monet oluet ovat hyviä, kuten Karhun ohranen, mutta lässylaagerit malliin Lapin Kulta saavat jäädä ostamatta. Monet single maltit viskiosastolla maistuvat, jos ei taivaalliselta, niin hyviltä. Minnalla on omat suosikkinsa makeissa siidereissä,…

Jatka lukemistaTervetuloa Joulu

Kitkeryyttä ruokatutkimuksista

Tarkennukseksi otsikointiin, että en minä ole kitkerän katkera siitä, että hevosten ravitsemusta on tutkittu. Olen kitkerä, ja katkera, siitä, että en löydä koirille vastaavaa määrää tietoa yhtä helposti. Jo sellainenkin yleisiä raja-arvoja määrittelevä opus kuin NRC:n ruokintasuositukset on kylläkin koirille vapaasti luettavissa web-liittymän kautta – jos ei halua lähes 300 taalaa opuksesta maksaa – mutta hevosten vastaava on vapaasti ladattavissa omalle koneelle joko luvuittain tai koko julkaisuna. Kentucky Equine Researchin (KER) julkaisuja löytyy vaikka kuinka joko suoraan heidän omilta sivuiltaan tai toimittamansa Equinewsin kautta. Ja siihen vielä pubmed ja muu tarjonta kaupan päälle. Tietoa on, paikoin jopa enemmän kuin mitä pystyy omaksumaan.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaKitkeryyttä ruokatutkimuksista

Jääkiakko on hiano laji

Koko sosiaalinen media on täynnä ihmettelyä ja kiukuttelua Tampereen itsenäisyyspäivän mellakoinnista. Jonkin verran olen törmännyt ymmärtäviin ja positiivisiin kannanottoihinkin. Puhutaan syvien kansanosien kärsimyksen täyttymyksestä ja luokkataistelusta. Jos on hiukankaan ikää, niin tuo retoriikka on tuttua, ja edelleenkin yhtä huttua. Hassuinta tässä on se, että tamperelaiset jaksavat jatkuvasti muistuttaa, että mellakoitsijoista pahimmat olivat muualta kuin Tampereelta. Nyt sitten jännätään, että olivatko ne peräti Nokialta vai ehkä Ylöjärveltä asti – vai joko nekin ovat Tamperetta. Turkulaiset eivät sinne ole tulleet, kun eivät olisi löytäneet perille – Auran rannoilla on Manse leikattu jo aikoja sitten koulukartoista tai mustattu. Minusta asuinpaikat ovat kuitenkin aika toissijaista, koska Turku/Tampere väännöstä huolimatta asuinpaikka ei merkitse mitään. Paitsi ehkä jos asuu Uudessakaupungissa.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaJääkiakko on hiano laji

Pimeää kestää vain hetken

Hevonen on parhaimmillaan (pahimmillaan?) hirveä isompi eläin. Siksi olisi syytä näkyä liikenteessä, ja varsinkin jos maastoilee pimeällä maaseudulla. Yksi syy näkyvyyteen on myös hirvenmetsästysaika. En tiedä onko ratsua koskaan ammuttu hirvenä, mutta kerta se ensimmäinen. Heijastimia ei ole koskaan liikaa, asia jonka soisi jalankulkijoidenkin muistavan. Melkoisen useat ratsastajat muistavat kypärän, vaikka satula, jalustimet ja kuolaimet unohtuisivatkin luonnollisuuden nimissä – kaipa heillä sitten luotettava hallinta on muutoin eläimeensä. Juu tiedän, ei rautakaan hallintaa tuo ja satulastakin on kuoltu. Mutta turhan usein näkee valokuvia hellyttävästä ratsastusreissusta maastossa sen elämää suuremman kaverin kanssa, eikä heijastimen heijastinta ole missään. Mikäpä siinä jos ratsastaa vain omalla pellolla tai pihalla, mutta jo lyhytkin tiellä poikkeaminen on peruste käyttää kirkkaita ja heijastavia värejä. Ei se hevonen siitä loukkaannu ja hittojako hölmöstä ulkonäöstäkään – kuka siellä metsässä ihmettelee.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaPimeää kestää vain hetken

Heinäanalyysi I: Energia

Kun selvittää oman hevosen ruokintaa, niin tarvitaan muutama lähtötieto. Rehuanalyysi on tärkein. Jos sitä ei ole, niin homma on pelkkää laskutekniikkaharjoittelua ilman mieltä. Kaikilla ei ole käyttämänsä korsirehun analyysejä ja se on jotain jota en voi ymmärtää. Aivan kuin ostaisi koiranruokaa ilman että tietää mitä se sisältää. Toisaalta, juurikin näin suurin osa raakaruokkijoista toimii ja he käyttävät mittarina miltä koira näyttää tai mihin omistaja vakaasti uskoo. Päätöntä. Rehuanalyysi maksaa muutaman kympin, ja jos heinäntuottajalla ei ole sitä, niin älkää ostako. Tai jos viljelette oman heinänne, niin teettäkää se.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaHeinäanalyysi I: Energia

Rautaa jaloille

Talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta ei meidän poneja. Saivat nastat alle tänään. Kengitys on tällaiselle lähes heppaneitsyelle jännittävää puuhaa, varsinkin kengän ja kavion sovittaminen toisiinsa. En ole todellakaan mitään raudan vääntämisen ammattilainen, mutta aikoinaan on joutunut hiukan sitäkin tekemään. Vaikka kengityksessä ei mitään millin osien sovittamista tehdäkään, niin kahden eri materiaalin sovittamista toisiinsa on silti mielenkiintoista seurata. Nimenomaan seurata, en todellakaan suostuisi moista puuhaa tekemään itse ammatikseni. Liian vaarallista, kuluttavaa ja työteliästä. Kuten aina kun  joutuu omilla käsillään tienaamaan leipänsä yrittäjänä.

(lisää…)

Liittyvät kuvat:

Jatka lukemistaRautaa jaloille