Facebookin tapa esittää entiset päivitykset niiden vuosipäivänä on näppärä tapa saada edes hieman muistojaan ja vanhoja ajatuksiaan tajunnan aikajanalle. Tai edes ylipäätään muistaa ne. Tosin, jos ei spammaa kavereilleen omia asioitaan, niin päiväkirjamainen aspekti menetetään – ja aivan kaikkea ei aina olisi syytä levittää maailmalle.
Minulla on viisivuotias nuorukainen. Oikeasti se täyttää 5v vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta hevosmaailman tapa laskea ikävuodet on hieman outo. Nuori hevonen on siitä näppärä, että siitä saa tehtyä omanlaisensa, mutta toki niissä rajoissa, jotka sen luonne ja muutama muu piirre asettavat. Kuten suurin osa tietää, niin tuossa kaavassa on yksi hallitsematon muuttuja. Jotta nuoresta saisi muokattua mieleisensä, niin pitäisi hallita muokkaaminen. Minä en hallitse.
Jodilla on sama rooli läpi kaikkien nisäkkäiden: se on tärkein hivenaine kilpirauhaselle ja sen hormonituotannolle. Koska kilpirauhashormonit ovat ehkä vahvin vaikuttaja perusaineen- sekä energia-aineenvaihdunnalle, niin se kuuluu luokkaan tärkeimmät. Toki moinen luokittelu on melkoisen hölmö, koska elimistössä ei ole ns. turhia hormoneja. Silti kilpirauhasen toiminra on niin tärkeässä roolissa, että sen hyvinvointiin on kiinnitettävä erikoista huomiota ja ruokinnassa se tarkoittaa yhtä ja vain yhtä asiaa: varmistaa jodin riittävyys.
Jos talouteen tulee uusi ihminen tai eläin. niin ensiksi totutellaan ja opetellaan, ja siitä jatkuu varsinainen kuherruskuukausi. Yksilöstä, ja jossain määrin myös eläinlajista, riippuu kauanko kuherruskuukausi kestää. Arkeen siirtymisen tunnistaa ensimmäisistä skismoista, riidoista ja vääntämisistä. Vieraskoreus haihtuu ja aletaan etsimään pelisääntöjä.
Hevonen on luonnostaan vegaani. Ainakin periaatteessa. Olen usein ihmetellyt, että kuinka suurta osaa niiden ravitsemuksessa eläinpohjainen proteiini kuitenkin näyttelee, varsinkinkin laidunkaudella. Ne syövät taatusti melkoisia kilomääriä öhkömönkijäisiä ja muita russakoita heinän mukana. Mutta huolimatta pikkuötököistä, niin kasvissyöjiä ja lihansyöjiä yhdistää yksi tekijä: elimistön tärkein tapa saada energiaa on rasva.
Hevosten ruokinnan, oikeammin sen suunnittelun, kulmakivi on heinäanalyysi. Jos sitä ei ole, niin ainoa työkalu on omat silmät painon suhteen ja arvaukset, jotka voivat olla valistuneita tai sitten puhtaasti lonkalta vedettyjä. Kun tähän ynnätään yleinen väite, että tavallinen koti/harrastehevonen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin heinää riittävästi, suolaa ja jotain määrittelemätöntä mineraalilisää, niin herää kysymys, että tarvitaanko analyysiä aidosti mihinkään. Kerron kerettiläisen näkemyksen: melkoinen osa ei tarvitsekaan, erinäisistä syistä, ja he jotka tarvitsisivat, eivät välttämättä saa sitä mistä olisi hyötyä.
Syksy on hevoskauppojen sesonkiaikaa. kavioeläinten laidunkausi loppuu ja huomataan, että tallipaikkoja onkin rajallisesti. Osa lähtee uusiin osoitteisiin kalliimmalla, osa halvemmalla ja muutama ei lähde mihinkään, kun myyjä ei aidosti haluakaan myydä. Välillä hevonen löytää oikean omistajan, vaikka tokikaan se ex-omistajakaan ei väärä ole – hänellä ei vaan ole aikaa tai resursseja kaikille. Eläinten myynnin ja oston perusperiaatteita.
Keskustellaan mistä tahansa hevosten lisästä, niin lähes säännönmukaisesti törmätään magnesiumiin. Oleellinen ja tärkeä mineraali, mutta siinä on omat ongelmansa, kuten kaikissa suoloissa muutenkin. Se nimittäin toimii isoina annoksina ummetuslääkkeenä, aiheuttaa löysyyttä ja ripulia. Erehdyin kerran antamaan koirille hieman raskaalla kädellä Mineral Plussaa ja moppihommiahan siitä seurasi. Syy oli se, että hevosten mineraalilisässä oli magnesiumia monin verroin yli koirien tarpeen. Joskus menee viisaskin vipuun kokeilunhalussaan.
Oli kyseessä mikä tahansa lemmikkinä pidettävä eläinlaji, niin kun ruokintaan kytketään termi luonnonmukainen, niin on turha odottaa keskustelua luomusta. Silloin on syvempien asioiden ääressä. Kyseessä uskonnollisia piirteitä kantava maailmankatsomus, oikeammin hurmos, jossa maailman uskotaan olevan vähintäin viisiuloitteinen. Muuten ei luonnonmukaiseen ruokintaan kytkettyjä yliluonnollisia piirteitä voi selittää.
Syyskuun alussa tapahtuu Suomessa hevosmaailmassa kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että laidunkausi alkaa loppumaan. Samalla kiihtyy hevoskauppa, mutta se ei ole jutun juoni tällä kertaa. Toinen on se, että riippumatta otetaanko hevoset sisälle tai ratsastetaanko syyssateissa ja hirvikärpästen joukossa toppatakissa tai topissa, niin D-vitamiinin saanti taivaalta loppuu.
