Toiset oppivat asioita kuuntelemalla, yhdet näkemällä ja jonkun täytyy tehdä. Minä en itseasiassa tiedä olenko enemmän auditiivinen vai visuaalinen oppija. Sitä on usein yritetty selvittää, mutta turhaan. Riippuu ilmeisesti hyvin paljon opittavasta asiasta.
Koiramaailma on paikoin melkoisen ehdoton omissa pikku lokeroissaan, mutta jää kakkoseksi hevosmaailmalle. Enkä nyt tarkoita hevostalli.netissä turhan vahvasti näkyviä määrättyjä selviä henkisen terveyden ongelmia tai suoranaista surkean epäkohteliasta käytöstä. Eläimien kanssa puuhaavat ovat aina omituisia, ja mitä enemmän eläimiä on, niin sitä omituisemmiksi tullaan. Tai ollaan. Toki koirapuolellakin on hullunsa, mutta varsinkin harrastavalla ratsupuolella heitä tuntuu riittävän. Onneksi suurin osa on kuitenkin jollain mittarilla täysipäisiä. Tarkoitan lokeroitumisella suhdetta omaan harrastussceneen sekä tavalla hoitaa ja käsitellä eläimiä.
Suomalaisten mielestä Irlanti on maaginen vihreä saari, jossa iloiset paddyt ryypiskelevät Guinnessia punainen parta tutisten ja kaikilla on hauskaa. Asuin siellä. Aidosti Irlanti on EU:n tuilla elänyt teollistuneeksi maaksi alikehittynyt yhteiskunta, jolla ei ole suurempaa teollista tuotantoa, tehoton maatalous, ei luonnonvaroja (eikä luontoa) ja nykyään ei ole enää talouskuplaakaan. Punapäitä riittää kiitos viikinkien (pakko)geenisiirron, mutta maagisuus tarkoittaa laiskuutta, piittaamattomuutta, välinpitämättömyyttä ja ahneutta. Iloisuus on usein röyhkeyttä ja nurkkakuntaisuutta. Guinnessia ei juo kuin vanhukset ja turistit, muut kittaavat Budweiseria. Mutta hevosia siellä riittää, melkein yhtä paljon kuin greyhoundeja.
Itseään huonommilta ei kannata ottaa oppia. Siksi kannattaa seurata aina maailman parhaita.
Triple Crown on englantilaisen laukkaurheilun, jos ei Graalin malja, niin kaukana siintävä mahdollisuus ikuiseen maineeseen ja kunniaan. Siihen ei tarvita muuta kuin The 2000 Guineas -voitto Newmarketissa, Derby-voitto Epsomin radalta ja St.Leger Doncasterista. Edellisen kerran tuohon kykeni täysverinen nimeltään Nijinsky ja vuosi oli 1970.
Minä tajuan raveista vielä vähemmän kuin ratsastamisesta. Varmasti alan harrastajan mielestä jumalattoman jännää, mutta samaa mieltä omastaan ovat shakin pelaajatkin – ja minä pidä raveja aivan yhtä jännänä. Olen pahoillani. jos joku ravirata-aktiivi pahoitti mielensä, mutta minä en saa suuriakaan kiksejä vauhtilajista, jossa ehdin startin jälkeen jonottamaan oluen ja käymään vessassa ennen maalisuoraa. Lisäksi ajanotto, jossa laskeskellaan milloin minkäkin matkan kilometriaikoja ja tipautellaan numeroita siitäkin pois, on vähintäinkin outo.
Laidunkausi on ohi ja kavioeläimet ovat joutuneet viettämään aikaa alle puolessa hehtaarissa kuivan heinän kanssa. Koska ilma oli kaunis ja poneille alkoi kertyä ns. paskavirtaa (ja ihan ilman kauraa), niin päästin ne viettämään iltaa laitumelle.
Omassa ratsastuksessa videosta on ollut paljon hyötyä. Selvittää missä on vikaa, vaikka ei autakaan ratkaisun toteuttamisessa. Ongelma on vain siinä, että täytyisi aina olla joku kuvaamassa. Mietin action-kameraa jossain vaiheessa, mutta eihän se mitään auta. Hevosen keikkuva pää ja vaihtuvvat maisemat ovat ihan viihdyttäviä, kerran tai kaksi. Mutta ei se ryhdistä tai jalkojen asennosta paljoakaan kerro.
Tämä video ei saatesanoja kaipaa https://www.youtube.com/watch?v=oHhKo0m312o Loppukaneetiksikin riittänee, että siitä vaan perässä...
Neknominate (tai neknomination) lähti alunperin liikkeelle luultavasti Australiasta. Alunperin ideana oli juoda tuopillinen olutta yhdellä kulauksella, kuvata se videolle ja haastaa kaksi tai kolme kaveria tekemään saman. Kuten aina, niin tämäkin meemi lähti käsistä ja alkoi mopo keulimaan. Jengi siirtyi aina vahvempiin alkoholijuomiin ja muutama onnistui tappamaan itsensä. Mutta kuten kaikki meemit, niin tämäkin laajeni ja kävi läpi eräänlaista evoluutiota. Piti tehdä jokin tehtävä.
