Lyhyet: Saunavuoro
https://twitter.com/Jagster_/status/406472944211091456 Huoleton on hevoseton mies. Ehkä, ehkä ei. Mutta saunaan ei ainakaan helpolla pääse.
https://twitter.com/Jagster_/status/406472944211091456 Huoleton on hevoseton mies. Ehkä, ehkä ei. Mutta saunaan ei ainakaan helpolla pääse.
https://twitter.com/Jagster_/status/409765500084690945 En tiedä onko kuolaimettomuus parasta mitä hevoselle voi tapahtua, ja samalla ehkä jumalattoman vaarallista ratsastajalle sekä ympäristölle, mutta ilman niitä pääsee vähemmällä miettimisellä - luoja varjele että noita erilaisia kuolaimia on paljon. Minnan mukaan Aapo painaa kuitenkin aika rajusti kädelle, joten se siitä herkkyydestä ja hermopäistä. Twiitin linkistä pääsee näkemään mitä kohtaa mikäkin vääntää. Hyöty? En minä tiedä.
Eilen oli meidän nuoren neidin ratsastustunti. Hän kehittyy melkoista vauhtia, mutta ainakin minusta tuntuu, että suurin rajoite on edelleenkin liian lyhyet jalat. Tai sitten liian leveä poni. Shettis on korkeudeltaan hyvä kahdeksanvuotiaalle, mutta kun lihavaksi itsensä ahnehtineella ponilla on puoli metriä tasaisen levää selkää, niin opettele siinä sitten pohkeiden käyttöä. Muutoinkin olen joskus vajavaisilla tiedoillani, mutta opastettuna, ihmetellyt alle kouluikäisten raahaamista talleille. Heillä ei riitä vartalon hallinta eikä raajojen mittasuhteet, mutta ehkä talutuksessa tai automaattipilotilla kulkevalla ponilla matkustelu opettaa ylipäätään olemista hevosten kanssa. Minusta se on vain hivenen kallista huvipuistoilua, mutta tulokysymyshän moinen on.
Sain sponssina/lahjana ratsastusliivit. Ei mitkään superhypermodernit palaliivit, vaan sellaiset luotiliiveiltä näyttävät umpinaiset. Ne ovat varmasti painavammat, eivätkä niin mediaseksikkäät, mutta koska edelleenkin haaveilen kenttäratsastuksesta edes jollain määrittelyn tasolla, niin tunnen oloni turvallisemmiksi umpinaisilla. Lisäksi siitä saattaisi olla apua ryhdin pitämisessä. Kokeilin liiviä päivän tunnilla hetken, mutta luovuin siitä ainakin tällä kertaa. Se tuntui niin omituiselta päällä, että keskittyminen ratsastamiseen herpaantui. Lisäksi pitää hieman tutkia säätöjä, sillä en ole aivan kartalla sen suhteen. Päästin luultavasti olkapäiltä hieman liian paljon alas, koska selkäosa osui välillä satulan takakaareen.
Viikon paussi ratsastamisessa tuntui oudolta. Paljon pidemmältä kuin viikko. Tai tuleehan siitä puolitoista viikkoa kun laskee satulasta satulaan. Vakioruunani oli saanut uudet kengät, ja minulle oli uudet hansikkaat, joten oli lupa odottaa menestystä. Ratsastushan on välineurheilua. Ja nyt oli välineet viimeisen päälle: 2,50€ Hong Kongista. Jekku oli outo. Se ei tehnyt normaaleja harjaukseen ja satulointiin kuuluvia temppujaan. Kuten töniä, vääntää nenästä, livahtaa ovesta tai varastaa housuja jalasta. Se oli kuin ihmisen mieli. Hyvä ettei laittanut itse satulaakin. Se jopa veti vatsaansa sisään kun kiristin vöitä. Suitsiin se sukelsi. En tiedä kauanko se oli ollut levossa, mutta hyvin mielin se kentälle lähti. Tuntui hyvältä.
Kun aloitin kunniakkaan ratsastusurani <grin> niin oli talvi ja kylmä. Joten lähdin liikkeelle toppahaalareissa ja talvilenkkareissa. Varmaan kolmannen tunnin jälkeen halusin ratsastushousut, koska olin vakuuttunut, että liukas kangas ei ainakaan auttanut kehnossa tasapainossa. Vaikka perimmäiset olivat istunnassa, jalkojen asennossa ja käytössä, niin tiukemmat housut nahkapaikoilla toivat ihmeellisesti tukevuutta ja varmuutta lisää. Kylmyys oli tietysti oma ongelmansa, mutta kun vetää toppahaalarit ratsareiden päälle, niin selviää matkasta. Selässä ollessa 600 kilon eläin lämmittää ihmeellisesti ja oma hikoilu lisää. Mutta jos reisien palelua pelkää, niin teknisistä alushousuista löytyy pitkät ja tarpeeksi ohuet, mutta silti tarpeeksi lämpimät; ratsastushousujen allehan ei mitään paksumpaa voi pukea.