Uudet kävelysauvat ja hieman yli 2 viikkoa
Sauvakävelyä joskus naureskellaan, mutta sillä saa ihmeesti tehoa ja vauhtia lisää. Tekniikka täytyy kuitenkin ensin osata.
9: Tappava lupiini
Uusi haitallisten vieraslajien lista herättää keskustelua. Lupiini on yksi pahimmista rosvoista monien mielestä.
(Super)Natural horsemanship
Juu, jätetään tällä kertaa pedot rauhaan, eikä puhuta sanaakaan koirista, ja piipahdetaan vilkaisemassa pakoeläimiä. Hevonen on pakoeläin, mutta niin olen minäkin – kun puhutaan hevosista. Hankalaa, koska meille tulee hevonen tai kaksi jollain aikataululla. Minut tuntevat tietävät, että en tule oloani kovinkaan vapautuneeksi hevosten seurassa. Suomeksi, pelkään niitä. Koirat ovat helppoja, enkä käytännössä koskaan säiky niitä, vaikka aggressiivisten parissa varovainen onkin. Koiria pystyy lukemaan, niiden ennakointi on kohtuullisen helppoa ja käsittely loogista. Hevonen sen sijaan… täysin ennakoimaton ja aivan liian iso ollakseen turvallinen. Lapset eivät kuulemma saisi taluttaa koiria, mutta 600 kiloisen mitä arvaamattomimmista syistä skitsoavan eläimen selkään saa kyllä heittää pikkutytön ja sanoa että laukkaapa polle reima. Aivan käsittämätöntä.
Liittyvät kuvat:
Turvallista laatua
Ruotsin kuluttajavirasto tutki 11 myynnissä ollutta ratsastuskypärää. Vain yksi läpäisi testit huomautuksitta. Sen sijaan kuuteen jouduttiin tekemään parannuksia, kolmen myynti lopetettiin ja kahteen kypärään määrättiin takaisinveto. En tiedä kypärien hintaluokkaa, mutta sillä ei pitäisi olla merkitystä. Kaikki tutkitut kypärät kuitenkin oli merkitty EN 1384:2012 ja sitä ne eivät läpäisseet. Koskahan kuluttajapuoli tekee Suomessa vastaavat testit?
Liittyvät kuvat:
Mustikkaa, kramppeja ja vakuutuksia
Satulaan suuntaa miehen tie, parin viikon tauon jäljiltä. Viime viikon tunti jäi väliin, koska laitoimme prioriteettilistalla superfoodien metsästyksen ykköseksi. Eli lähdimme mustikkaan. Marjanpoiminta ei ole suosikkipuuhaani, minulla ei riitä kärsivällisyys siihen. Sillä kertaa olin kuitenkin tyytyväinen, että ratsastus jäi väliin. Olimme nimittäin olleet mustikassa jo jokunen päivä aikaisemmin. Haimme kahteen pekkaan 25 litraa suomalaista superfoodia. Marjaa oli paljon ja se saatiin huomattavan pieneltä alueelta. Tarkoitti samalla sitä, että liikkua ei paljoa tarvinnut. Kun ei tarvitse liikkua, niin ollaan staattisessa kumarassa koko ajan. Minulla huusi selkä ja vasen lonkka hoosiannaa seuraavan päivänä. Pahinta oli kuitenkin marjastuksen jälkeisenä yönä iskenyt vasemman takajalan takareiden kramppi.
Liittyvät kuvat:
Rautaa jaloille
Talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta ei meidän poneja. Saivat nastat alle tänään. Kengitys on tällaiselle lähes heppaneitsyelle jännittävää puuhaa, varsinkin kengän ja kavion sovittaminen toisiinsa. En ole todellakaan mitään raudan vääntämisen ammattilainen, mutta aikoinaan on joutunut hiukan sitäkin tekemään. Vaikka kengityksessä ei mitään millin osien sovittamista tehdäkään, niin kahden eri materiaalin sovittamista toisiinsa on silti mielenkiintoista seurata. Nimenomaan seurata, en todellakaan suostuisi moista puuhaa tekemään itse ammatikseni. Liian vaarallista, kuluttavaa ja työteliästä. Kuten aina kun joutuu omilla käsillään tienaamaan leipänsä yrittäjänä.
Liittyvät kuvat:
Kaviokuume
Katiskalla on nettimaailmassa kohtuullisen pitkä historia. Aiheena koirat. Aivan ensimmäinen versio lähti liikkeelle ns. kasvattaja- ja harrastajasaittina, jossa jaettiin yleisempää tietoa. Varsinaiseksi artikkelipankiksi se alkoi kehittymään kun minua vaivasi miksi hiilihydraatit eivät toimi greyhoundeilla (muitakin syitä olen esittänyt). Mutta ymmärtääkseen miten ruuan hiilihydraatti vaikuttaa fyysiseen suoritukseen, joutuu selvittämään kaiken muunkin ruuansulatuksesta alkaen. Elävässä olennossa on harvemmin mitään selkeärajaisia asioita ja legopalikat löytyvät lasten lelulaatikoista. Vaikka tutkijoiden spesialisoituminen antaakin illuusion sitä, että elämä on looginen vuokaavio, niin se ei ole. Syy-yhteydetkin olisi tunnistettava, synergia tai vastavaikutukset vaikeuttavat lisää. Varsinainen vaikeus on kuitenkin löytyy tieto tuhat kertaa suuremmasta luulojen sekamelskasta, ja silloinkin uusin ja pätevin tieto.
Liittyvät kuvat:
Ratsastus for dummies
Kun ratsastamaan pääsee vain kerran viikossa (polttelee taas kahteen kertaan viikossa, mutta ne kulut…), niin muut kuusi päivää pitäisi tehdä jotain muuta ratsastukseen liittyvää. Tai viitenä päivänä, koska yksi ilta uppoaa meidän nuoren neidin tuntiin, ja siitäkin saa oman hyötynsä vaikka vain kentän laidalla maleksiikin. YouTuben tarjontaa ei aina jaksa, vaikka muutaman oleellisen oivalluksen olenkin niistä saanut. Googlella ratsastuksen teorian etsiminen on täyttä tuskaa, koska tarjonta ei kohtaa tarvetta. Blogit ovat edistyneiden kirjoittamia ja ohjeellisemmat eivät joko tarjoa muuta kuin yleistä liirumlaarumia tai sitten ne eksyvät fakkiterminologiaan, joka aukeaa vain kokeneemmille – jos aina heillekään; juttu on kuitenkin periaatteessa suunnattu aivan vasta-alkajille.
Liittyvät kuvat:
Laukka. Taas.
Olin tehnyt ennen tätä tuntia kohtuullisestikin mielikuvaharjoituksia. Ei niillä kroppaa saa tottelemaan, mutta minulle etu tulee siitä, että minun ei tarvitse enää kentällä miettiä mikä jalka menee eteen ja koska. Ainakaan periaatteessa. Jos tapahtuu mitä tahansa yllättävää tai poikkeuksellista, niin ajatukset karkaavat ja mistään ei tule enää mitään. En tiedä miten hommat hoituvat muissa ratsastuskouluissa, mutta omien kokemusten ja kuulopuheiden mukaan sama ongelma vaivaa joka paikassa: aloittelijat eivät ymmärrä mitä heille sanotaan, eikä kukaan kysy – mennään vaan ja toivotaan että mennään hiukan edes sinnepäin. Se vähä mikä ajatuksissa on, pitäisi pysyä koottuna ja järjestyksessä. Siksi mitään yllättävää ei saisi tapahtua. Mutta kun niitä kuitenkin tulee, kaikenlaisia, niin nekin pitää ottaa vain oppimismahdollisuuksina.
Liittyvät kuvat:
Torvisen kyydissä
Minä tajuan raveista vielä vähemmän kuin ratsastamisesta. Varmasti alan harrastajan mielestä jumalattoman jännää, mutta samaa mieltä omastaan ovat shakin pelaajatkin – ja minä pidä raveja aivan yhtä jännänä. Olen pahoillani. jos joku ravirata-aktiivi pahoitti mielensä, mutta minä en saa suuriakaan kiksejä vauhtilajista, jossa ehdin startin jälkeen jonottamaan oluen ja käymään vessassa ennen maalisuoraa. Lisäksi ajanotto, jossa laskeskellaan milloin minkäkin matkan kilometriaikoja ja tipautellaan numeroita siitäkin pois, on vähintäinkin outo.